Printing press

Yksikkökustannus – kaikki mitä yrittäjän pitää tietää

Yksikkökustannus ja sen muodostuminen ovat tutustumisen arvoisia jokaiselle yrittäjälle, joka kaipaa kannattavuutta tai kannattavaa kasvua.

Yksikkökustannus tarkoittaa yksinkertaisimmillaan sitä, mitä maksaa valmistaa yksi yksikkö myytävää tuotetta tai palvelua. Niinpä myyntihinnan ja yksikkökustannuksen erotus kertoo, paljonko katetta teet jokaista myytyä yksikköä kohti.

Perinteinen kannattavuuslaskenta ei kuitenkaan ole mielestäni yksikkökustannuksen kiinnostavin puoli, vaan se, miten yksikkökustannukset muuttuvat volyymien muuttuessa ja millainen on yksikkökustannusten ja riskien suhde.

Kiinteät ja muuttuvat kulut

Jotta saisimme täyden ilon irti yksikkökustannusten kiehtovasta maailmasta, meidän pitää aloittaa tarkastelemalla kiinteitä ja muuttuvia kuluja.

Kiinteä kulu, kuten vuokra, ei muutu ylös- eikä alaspäin vaikka bisnes kasvaa tai supistuu.

Muuttuva kulu, kuten taksiin tankattu bensa, kasvaa myynnin kasvaessa ja pienenee bisneksen supistuessa.

Samalla tavalla yksikkökustannukseenkin voi liittyä kiinteitä ja muuttuvia kuluja. Sanotaan, että valmistat muovitonttuja. Sanotaan lisäksi, että muovitonttujen valmistukseen tarvitaan muovitonttukone ja muovimassaa.

Muovitonttukone on liisattu ja sen leasing-vuokra on 10 000 euroa kuukaudessa. Yhtä muovitonttua varten tarvittava muovimassa maksaa yhden euron.

Jos valmistat kuukaudessa vain yhden muovitontun, sen yksikkökustannus on 10 001 euroa ((10 000 + 1) / 1 = 10 0001). Jos valmistat 10 000 muovitonttua kuussa, niiden yksikkökustannus on kaksi euroa ((10 000 + 10 000) / 10 000 = 2).

Niinpä yksikkökustannus muuttuu koko ajan pienemmäksi ja pienemmäksi, kun volyymi kasvaa.

Yksikkökustannus, säästöt ja riski

Yllä oleva laskelmamme muovitonttujen valmistamisesta näytti, miten yksikkökustannus pienenee volyymin kasvaessa, koska kiinteä kulu jakautuu yhä useammalle yksikölle.

Kiinteiden kulujen ongelma on siinä, että ne juoksevat vaikka emme myisi tietyssä kuussa yhtäkään muovitonttua. Kiinteät kulut ovat siis kivoja silloin, kun tulee kasvua, koska ne eivät kasva, mutta ikäviä silloin, kun volyymit putoavat, koska ne eivät pienene.

Leikitään, että löydämme naapurikylästä toisen yrittäjän, joka on jo ostanut itselleen muovitonttujen valmistamiseen tarvittavan koneen. Pyydämme häntä toimimaan alihankkijana. Hän tarjoaa meille palveluitaan hintaan kolme euroa per valmistettu muovitonttu.

Nopea laskelma kertoo, että tämä vastaa kuluiltaan sitä, että valmistaisimme itse 5 000 muovitonttua kuussa ((10 000 + 5 000) / 5 000 = 3).

Jos valmistamme 10 000 muovitonttua kuussa, meidän kannattaa vuokrata oma kone ja valmistaa ne itse. Sen sijaan meidän kannattaa ostaa muovitonttujen valmistus alihankkijalta, jos myymme 5 000 tonttua kuussa tai vähemmän.

Kun vuokraamme koneen itsellemme, sitoudumme maksamaan siitä, kävi miten kävi. Niinpä koneen liisaukseen liittyy riski. Tämän riskin vuoksi meidän pitää valmistaa selkeästi yli 5 000 tonttua kuussa, jotta meidän kannattaa siirtyä alihankinnasta omaan tuotantoon.

Kasvuhakuinen ajatusvirhe

Kasvua hakeva yrittäjä katsoo helposti yksikkökustannuslaskelmiaan ja toteaa, että oman kaluston ja kiinteiden kulujen tulevan niin nopeasti halvemmaksi, että ne kannattaa hankkia yksin tein.

Kuvitteellinen kasvuyrittäjämme voisi miettiä asiaa vaikka näin:

”Ihan turha ensin briiffata kaikkea alihankkijalle, järjestää kuljetuksia jne vain, jotta voi katkaista liikesuhteen puolen vuoden kuluttua ja polttaa välit entiseen alihankkijaan. Tehdään tämä saman tien oikein alusta alkaen.”

Ongelma on, että kasvu on olemassa vasta Excel-laskelmassa ja todellisuudessa kasvuyrittäjällemme voi tapahtua mitä vaan. Siksi hänenkin kannattaisi ensin ostaa muovitonttunsa alihankkijalta, täysin muuttuvilla kustannuksilla, ja harkita omaa tuotantoa vasta sitten, kun on todistanut itselleen, että liiketoimintasuunnitelman mukainen kasvu todella onnistuu.