Categories
Työ ja yrittäminen

Ihminen ei pärjää datalle, tässä kolme todistetta

20140531-110327-39807069.jpgIhminen on usein kelvoton päättäjä. Runsaslukuiset vinoumat ohjaavat logiikkamme sivuraiteille tai päistikkaa metsään. Siksi objektiivista dataa ahmivat koneet pesevät meidät tarkkoja päätöksiä kaipaavissa töissä.

1. Robotti ajaa ammattikuljettajaa paremmin

Itseajavista autoistaan tunnettu hakukoneyhtiö Google paljasti konferenssissa, että sen robottiautot ajavat paremmin kuin ammattikuljettajat. Robotit viettävät vähemmän aikaa läheltä piti -tilanteissa ja jarruttavat pehmeämmin kuin koulutetut ihmiskuskit.

2. Algoritmi syrjäytti ihmisen riskisijoittajan johtoryhmässä

Riskisijoittaja Deep Knowledge Ventures nosti Vital-nimisen algoritmin johtoryhmäänsä tekemään sijoituspäätöksiä. Vaikka tempauksen motivaattori lieneekin julkisuus, ajatuksessa on perää. Miksi muuten valtaosa kaikesta pörssikaupasta käytäisiin koneiden toimesta ihmisten sijaan?

3. Lääkärit eivät pärjää koneille

Riskisijoittaja Vinod Khosla linjasi, että paras tapa kehittää terveydenhuoltoa on hankkiutua eroon valtaosasta lääkäreitä. En epäile hetkeäkään, etteivätkö koneet parantaisi terveydenhuollon laatua, kun jo yksinkertainen tarkistuslista vähensi leikkausten aiheuttamia komplikaatioita runsaasti. Lisäksi lääkäreiden diagnooseja on parannettu jo yli vuosikymmen ohjelmistojen avulla.

Gigatolkulla tarkkaa ja objektiivista dataa ahmivat koneet tulevat väistämättä pärjäämään ihmisiä paremmin monissa päätöksentekointensiivisissä ammateissa.

Kuva: www.freeimages.com, Sasan.

Categories
Työ ja yrittäminen

Koodari kysyi yhden kysymyksen ja myynti sai kaupat

Erään espoolaisen ohjelmistoyrityksen pahaa-aavistamaton ohjelmoija istuu työpisteellään melusuojatut humppaluurit päässään optimoimassa resurssirohmuja tietokantakyselyitä, kun Taavi koputtaa häntä olalle ja vaatii koodikonkarin huomiota. Taavi toimii yrityksen tuotepäällikkönä ja edustaa kehittäjän näkökulmasta myyntiä.

Kuule Milla, käytiin Hilkan kanssa asiakkaalla ja he ostavat tilaustenhallintaohjelmistomme, jos he voivat tuoda sinne omat omat toimittajalistansa. Nyt sinun pitäisi ratkaista ongelma, eli kuinka paljon aikaa sinulta menee rakentaa sellainen automatiikka, jonka avulla toimittajalista kosahtaa suoraan tietokantaan ilman ikävää nypläystä?

Kuva: www.freeimages.com, kuvaaja: nimim. royalshot.
Kuva: www.freeimages.com, kuvaaja: nimim. royalshot.

Laatutietoisena ja ylpeänä koodarina Milla käy pohtimaan kuinka toimittajaominaisuus kannattaisi rakentaa. Hän toteaa, että toimittajat kannattaa tietysti hakea suoraan taloushallinnon järjestelmästä, jossa ne jo ovat. Sitä varten pitää rakentaa integraatio, jonkinlainen työkalu integraation hallintaan ja niin poispäin.

Pitkän hiljaisuuden, Taavin kahdeksan äänekkään huokaisun ja kahdenkymmenenkolmen asennonkorjauksen jälkeen Milla vastaa.

Jos tuon haluaa tehdä kutakuinkin hyvin, niin kyllä siihen ainakin kaksi kuukautta menee. Luultavasti kolme.

Taavi hämmästyy ja tekee nopean päässälaskun.

Jos Milla koodaa 150 tuntia kuussa ja tekee töitä kolme kuukautta, se tekee 450 työtuntia. Jos laskutamme asiakkaalta vaikka 100€ jokaisesta kehitystunnista, niin toimittajien tuominen järjestelmään maksaa asiakkaalle 45 000€. Eli aivan kohtuuttomasti asiakkaan budjettiin nähden pienestä lisäkilkkeestä!

Hetken hiljaisuuden jälkeen Taavi poistuu katse varpaissa ja päätään pudistellen. Kunnes äkkää Matildan, joka tekee töitä saman ohjelmiston parissa. Taavi selittää tarpeensa Matildalle, joka ei jää suunnittelemaan ratkaisua, vaan kysyy kuinka paljon Taavi oli ajatellut, että tällainen lisäominaisuus saisi maksaa.

”Varmaan jonkun tonnin tai pari”, Taavi toteaa hämmästyneenä. Vasta tämän jälkeen Matildan nuppi käy raksuttamaan.

Se tarkoittaisi alle viikon duunia. Tiukkaa tekee. Voisin lisätä järjestelmään lomakkeen, johon copy-pasteamalla läjän Y-tunnuksia asiakas saisi koko toimittajarekkarinsa tuotua järkkään yhdellä klikkauksella. Toimisiko sellainen?

Taavi paiskaa Matildalle yläfemman ja lähtee viemään ilosanomaa myyntiin: ”voimme tehdä kaupat”!

Mitä eroa Millan ja Matildan toimintatavoilla oli? Milla teki itse päätökset toivotun ominaisuuden laajuudesta ja Matilda kysyi ensin yhden avainkysymyksen, jonka avulla hän osasi ehdottaa Taaville sopivaa ratkaisua. Huomaa toki, ettei Matilda ryhtynyt tenttaamaan Taavilta sopivaa toteutustapaa, vaan kysyi liiketoiminnan edustajalle luontevan kysymyksen: mitä tämä saa maksaa. Sen pohjalta hän osasi suunnitella budjettiin sopivan ratkaisun.

Tarina pohjautuu työkaverini Kallen linkkivinkkiin: Drive development with budgets not estimates.

Categories
Myynti ja markkinointi

Rypälepommista tarkkuuskivääriin opastaa lukijan asiakasanalytiikan saloihin

Kirjoitimme kollegani Kristina Lönnqvistin kanssa talven aikana oppaan asiakasanalytiikasta. Kyseinen opus julkaistiin viikko sitten samaa aihepiiriä käsittelevässä seminaarissamme.rypalepommista-tarkkuuskivaariin-kansi-283x283

Rypälepommista tarkkuuskivääriin -opas on kirjoitettu markkinointi- ja myyntijohtajille, jotka haluavat oppia tuntemaan asiakkaansa paremmin ja löytämään sitä kautta kasvumahdollisuuksia niin nykyisistä kuin uusistakin asiakkaista.

Opas on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa kuvataan viisi hyötyä, jotka voi saavuttaa asiakasanalyysin avulla. Toisessa osassa käydään läpi viisi kuolemansyntiä, joihin moni yritys syyllistyy tuhoten tulokset. Kolmannessa osassa esitetään viiden askeleen prosessi asiakasanalyysin tekoa varten.

Tilaa omasi osoitteesta www.bisnode.fi.

Categories
Yleinen

Oodi kohtuuttomuudelle

Kuvalähde: Wikipedia (puhekupla lisätty myöhemmin)
Kuvalähde: Wikipedia (puhekupla lisätty myöhemmin)

Rakastan kohtuuttomuutta. On kaunista katsottavaa, kun ihmiset menevät kohtuuttomuuksiin.

Demokratia, poliisi, vesivessa, radio, auto ja internet ovat kaikki kohtuuttomien ihmisten aikaansaannoksia. Aikanaan vallan jakaminen fyysisen voiman perusteella oli kohtuullista, kuten myös ulostaminen kylmässä ja pimeässä kymmenien metrien päässä kotoa. Kohtuuttomat vaativat vaihtoehtoja ja tekivät niistä totta.

Kohtuullisuus on tyytymistä siihen, mikä on tällä hetkellä normaalia. Kohtuullisuus on riskitöntä, eikä kohtuudesta tarvitse kantaa vastuuta. Kohtuus on turvallista. Pelkällä kohtuudella asiat eivät kuitenkaan kehity.

Kannustetaan siis kaikkia kohtuuttomuuteen, jotta yhteiskuntamme kehittyisi edelleen.

 

Categories
Bisnes

Kolme syytä miksi teknologiabisnes on muotibisnestä ja toisin päin

1. Uutta teknologia ei enää tarvita, sitä halutaan

Teknologia on arkipäiväistynyt. Kaikilla on kännykkä, kaikki käyttävät tietokoneita ja suurin osa räplää tablettia, lukulaitetta tai muuta digivehjettä.

Varmasti kuka vain pärjää modernissa yhteiskunnassa kahden vuoden takaisella iPhonella. Silti uutta versiota odotetaan jo vesi kielellä. Se tulee olemaan vähän kauniimpi, vähän hienompi ja sitä paitsi kaikilla muillakin tulee olemaan se heti julkaisun jälkeen.

Vanha puhelinmalli on kuin edellisvuoden mekko. Muotitietoinen ei enää mitenkään voi käyttää sitä, mutta verkkarimiestä koko asia ei kiinnosta.

2. Kaikkien on pakko käyttää teknologiaa

En muista koska olisin viimeksi ollut viikon koskematta joko puhelimeen, tablettiin tai tietokoneeseen. Tuskin kovin moni muukaan. Teknologiaa on käytännössä pakko käyttää, jotta voi tehdä työnsä ja hoitaa arjen askareet.

Kun kaikkien on käytettävä teknologiaa päivittäin, sitä koskevista valinnoista tulee itseilmaisun keinoja. Aivan kuten pukeutuminen on. Mac vai PC? Villapaita vai pikkutakki?

Kyse ei ole siitä, käyttääkö vai ei. Kyse on valinnasta mitä käyttää. En ole koskaan kovin tosissani miettinyt töihin lähtiessä, että pukisiko sitä päälleen vai ei. Enkä toisaalta sitäkään, otanko puhelimen mukaan vai en.

3. Puettava teknologia tulee

Puettava teknologia (wearable technology) tekee teknologiasta kirjaimellisesti muotia. Terveysranneke on käytännössä koru, älykello yhtä lailla. Älyrillit ovat asuste siinä missä silmälasitkin. Ne eivät yleisty, elleivät ihmiset suostu liikkumaan julkisella paikalla teknologia yllään. Eli ellei teknologista tule muotia, siitä ei tule tuotetta.

Arkipäiväistyneen teknologian yhtäläisyydet muotiin ovat käyttäjän silmin häkellyttävät. Jotakin teknologiaa on pakko olla, joten valinta on itseilmaisukysymys. Tätä taustaa vasten on ihmeellistä, etteivät muodin ja teknologian maailmat ole vielä kohdanneet. 

Jään odottamaan, koska Apple lanseeraa syysmallistonsa tai Armani hopeiset BLE-hyvinvointirannekkensa.

 

Categories
Yleinen

Kirjastonhoitajasta strippariksi

Viiden minuutin kävelymatka metsän halki ja hiekkakentän toisella puolella näkyi yksikerroksinen, punainen talo. Sisällä tuoksahti tunkkaiselta, mutta turvalliselta. Pikkupojan mielestä erinomaisen kiipeilykallion päällä sijainnut Matinkylän kirjasto palveli minua erinomaisesti monta vuotta. Asiakkuuteni alkoi vuosikausia ennen kuin osasin edes lukea ja jatkui, kunnes tarve kirjaston palveluille pikkuhiljaa hiipui, pitkälti kiitos internetin*.

Matinkylän vanha kirjasto, kuva on ruutukaappaus Googlen karttapalvelun Street View -toiminnosta.
Matinkylän vanha kirjasto, kuva on ruutukaappaus Googlen karttapalvelun Street View -toiminnosta.

Olen jo toista vuosikymmentä ollut huono kirjaston käyttäjä, mutta kirjaston idean kannattaja. Mielestäni on erinomainen ajatus, että ihmiset voivat sivistää itseään maksutta. Sitten luin Helsingin Sanomien kirjoituksen Espoon kirjastoista. Niistä tehdään monitoimitiloja, jossa kokataan kasvisruokaa ja lainataan prinsessapukuja lapsille.

Vaikuttaa siltä, että kirjasto yrittää epätoivoisesti tehdä itsestään tarpeellisen. Tietokirjailija Jari Parantainen summasi tilanteen Twitterissä erinomaisesti:

Jos kirjaston alkuperäinen ajatus oli varmistaa, että ihmiset voivat lukea sivistäkseen ja viihdyttääkseen itseään ilmaiseksi, niin internet teki vanhanmallisesta kirjastosta melkoisen turhakkeen. Mihin tarvitaan rakennusta, jossa säilytetään paperille painettua tekstiä, kun  samankaltaista sisältöä on verkko pullollaan?

Sivistysaatteen mukainen kirjasto olisi jo muuttunut digitaaliseksi sen sijaan, että yrittäisi epätoivoisesti perustella kuinka tarpeellisia yhteiset touhutilat ovat. Vaikuttaa siltä, että kirjasto hävisi taistelun internetin kanssa ja päätti siksi ryhtyä kilpailemaan Työväenopiston kanssa. Ellei tämäkään taisto tuota tuloksia, taidetaan olla Parantaisen viitoittamalla tiellä. Kohta kirjastosta saa aamupuuron eurolla, aamukaljan kaupan päälle ja kaiken pöytään tarjoiltuna, top-less.

Kirjasto, pystyt parempaan!

*) Internet tarjosi helpomman, nopeamman ja kattavamman pääsyn tietoon ja tietokirjallisuuteen. Ikävä puoli kirjastokäyntien vähenemisessä on, että luen vähemmän kaunokirjallisuutta. Lukisin enemmän, jos suomenkielistä kaunokirjallisuutta saisi Kindlelle edes samaan hintaan kuin pokkarin paperiformaatissa.