Kirjastonhoitajasta strippariksi

Viiden minuutin kävelymatka metsän halki ja hiekkakentän toisella puolella näkyi yksikerroksinen, punainen talo. Sisällä tuoksahti tunkkaiselta, mutta turvalliselta. Pikkupojan mielestä erinomaisen kiipeilykallion päällä sijainnut Matinkylän kirjasto palveli minua erinomaisesti monta vuotta. Asiakkuuteni alkoi vuosikausia ennen kuin osasin edes lukea ja jatkui, kunnes tarve kirjaston palveluille pikkuhiljaa hiipui, pitkälti kiitos internetin*.

Matinkylän vanha kirjasto, kuva on ruutukaappaus Googlen karttapalvelun Street View -toiminnosta.
Matinkylän vanha kirjasto, kuva on ruutukaappaus Googlen karttapalvelun Street View -toiminnosta.

Olen jo toista vuosikymmentä ollut huono kirjaston käyttäjä, mutta kirjaston idean kannattaja. Mielestäni on erinomainen ajatus, että ihmiset voivat sivistää itseään maksutta. Sitten luin Helsingin Sanomien kirjoituksen Espoon kirjastoista. Niistä tehdään monitoimitiloja, jossa kokataan kasvisruokaa ja lainataan prinsessapukuja lapsille.

Vaikuttaa siltä, että kirjasto yrittää epätoivoisesti tehdä itsestään tarpeellisen. Tietokirjailija Jari Parantainen summasi tilanteen Twitterissä erinomaisesti:

Jos kirjaston alkuperäinen ajatus oli varmistaa, että ihmiset voivat lukea sivistäkseen ja viihdyttääkseen itseään ilmaiseksi, niin internet teki vanhanmallisesta kirjastosta melkoisen turhakkeen. Mihin tarvitaan rakennusta, jossa säilytetään paperille painettua tekstiä, kun  samankaltaista sisältöä on verkko pullollaan?

Sivistysaatteen mukainen kirjasto olisi jo muuttunut digitaaliseksi sen sijaan, että yrittäisi epätoivoisesti perustella kuinka tarpeellisia yhteiset touhutilat ovat. Vaikuttaa siltä, että kirjasto hävisi taistelun internetin kanssa ja päätti siksi ryhtyä kilpailemaan Työväenopiston kanssa. Ellei tämäkään taisto tuota tuloksia, taidetaan olla Parantaisen viitoittamalla tiellä. Kohta kirjastosta saa aamupuuron eurolla, aamukaljan kaupan päälle ja kaiken pöytään tarjoiltuna, top-less.

Kirjasto, pystyt parempaan!

*) Internet tarjosi helpomman, nopeamman ja kattavamman pääsyn tietoon ja tietokirjallisuuteen. Ikävä puoli kirjastokäyntien vähenemisessä on, että luen vähemmän kaunokirjallisuutta. Lukisin enemmän, jos suomenkielistä kaunokirjallisuutta saisi Kindlelle edes samaan hintaan kuin pokkarin paperiformaatissa. 

Julkaissut Pär Österlund

Liiketoimintojen, asiakkuuksien ja tuotteiden kehittäjä. Entinen yrittäjä ja osa-aikainen tietokirjailija. Tarkemmin täällä.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Spämmin välttämiseksi: *