Browse Category: Työ ja yrittäminen

Kuinka teet hyviä päätöksiä?

Teemme kaikki jatkuvasti typeriä päätöksiä. Tässä asiayhteydessä tarkoitan typerällä päätöksellä sellaista, jota emme suosittelisi kaverille, jos hän olisi meidän tilanteessamme. Monesti moinen päätös syntyy, kun tunteemme ottavat meistä vallan.

Rodolfo Mendoza-Denton kertoo Psychology Today –lehdessä (Sept/Oct 2011) opiskeluaikanaan kohtaamastaan absurdista tilanteesta. Meksikolaissyntyinen Mendoza-Denton ei päässyt sisään yliopiston tiloihin, koska vartija ei uskonut hänen oikeasti olevan jatko-opiskelija. Herra hermostui kohtaamastaan ennakkoluulosta ja ryhtyi huutamaan vartijalle. Arvaten vartija piti hänen reaktiotaan lisätodisteena aiemmasta oletuksestaan, eikä tilanne muuttunut paremmaksi.

Mendoza-Denton pohti usein tapahtunutta ja huomasi vielä vuosien päästä tuohtuvansa ja vihastuvansa. Hän pystyi käsittelemään asian vasta muutettuaan muistelutapaansa karvan verran. Hän ei enää muistellut kohtaamaansa vääryyttä, vaan muisteli mieluummin jatko-opiskelijan ja vartijan kohtaamista.

Trauman kunnollinen käsittely onnistui, kun Mendoza-Denton loitonsi itsensä tapahtuneesta.

Jos Mendoza-Denton olisi osannut loitontaa itsensä tapahtuneesta jo tapahtumahetkellä, hän olisi reagoinut rauhallisesti ja selittänyt tilanteen vartijalle. Hän olisi voinut pyytää vartijan mukaan sisään katsomaan työhuonettaan tai soittamaan jonkun kollegoistaan todistamaan henkilöllisyytensä.

Teet samanlaisten tunneryöppyjen vallassa tyhmiä päätöksiä jatkuvasti. Jotta tekisit parempia päätöksiä, sinun täytyy loitontaa itsesi itsestäsi. Saman lehden blogissa Gretchen Rubin suosittelee ajattelemaan itseään kolmannessa persoonassa.

”Gretchen hätääntyy nälkäisenä, joten hän ei voi odottaa illallista liian pitkään.”

”Pärin ei kannata vetää huonosti määriteltyjä projekteja, koska jatkuva säätäminen ärsyttää häntä kohtuuttomasti.”

Itsensä ajatteleminen kolmannessa persoonassa tuntuu minusta luonnottomalta, mutta käytän samankaltaista tekniikkaa usein. Mietin, sopiiko tietty projekti luonteelleni, olisinko tyytyväinen toteuttaessani sitä ja säilyisikö motivaationi varmasti.

Älä tee itseäsi koskevia päätöksiä fiilispohjalta. Hengitä hetki rauhassa ja mieti, suosittelisitko samaa päätöstä ystävälle, joka on samassa tilanteessa. Ota etäisyyttä itsestäsi tai mieti tilannettasi kolmannessa persoonassa. Teet paremman päätöksen. 

P.S. Älä kuitenkaan sekoita tätä kolmannen henkilön ilmiöön, jonka vaikutuksen alaisena voit päätyä vaikka vaatimaan sensuuria, koska mielestäsi tietynlainen viesti voisi olla vaarallinen jollekin muulle. Vaikka eihän se tietysti sinuun vaikuta.

Onko sähköpostin käyttö järjetöntä?

IT-jätti Atosin mielestä on. Yrityksen johto päätti Daily Mailin mukaan hävittää sähköpostin täysin yrityksestä seuraavan puolentoista vuoden aikana.

Atosin päätös kieltää sähköposti tyystin on helppo ymmärtää, sillä muutoksen läpivieminen suuressa yrityksessä on tuskallista. Yrityksen työntekijät ovat sähköpostin suhteen kuin alkoholisteja. Täyskieltoa on helpompi noudattaa verrattuna repsahdusherkkään kohtuukäyttöön.

Sähköpostin korvaaminen vaihtoehtoisilla viestintätavoilla on työlästä, sillä sähköpostia on totuttu käyttämään henkilökohtaiseen viestintään, massatiedottamiseen, tiedostojen jakamiseen ja lukemattomiin muihin asioihin. Sähköposti toimii monille tehtävälistana ja arkistona.

Vaikka miten kirjoittaisit blogia, käyttäisit Twitteriä, Dropboxia, Sharepointia ja tekstiviestejä, sähköpostia tulee välillä ikävä. Erityisen hankalaksi tilanne muodostuu, kun duunia pitää tehdä organisaatiorajojen yli. Kaikki yritykset ovat valinneet omat työkalunsa, jonka lisäksi osa yrityksistä on kieltänyt yleisesti käytetyt työkalut, kuten Dropboxin, täysin.

Jään mielenkiinnolla odottamaan, millä työkaluilla Atos korvaa sähköpostin. Pelkillä tekstareilla ja palavereilla se tuskin onnistuu.

Ellei atosmainen sähköpostiradikalismi kiinnosta, kannattaa omaa kohtuukäyttöä vaalia. Tässä muistutuksena muutama hyvä käytäntö sähköpostin käyttöön:

  • Mieti kaksi kertaa, kannattaisiko sinun mieluummin soittaa tai käydä keskustelu Skypen chatin kautta.
  • Tee viestissä selväksi haluatko vastaanottajan tekevän jotakin, vai riittääkö, että hän on tietoinen asiasta.
  • Jos haluat vastaanottajan tekevän jotakin, yksilöi mahdollisimman tarkasti mitä odotat hänen tekevän.
  • Jos haluat vastauksia kysymyksiin, esitä kysymykset mahdollisimman yksinkertaisessa muodossa. Kyllä tai ei –tyyppiseen kysymykseen on helpompi vastata kuin ympäripyöreään avoimeen kysymykseen. Jos sinulla on valmis ehdotus, esitä se.
  • Käytä toimenpiteisiin tai kysymyksiin numeroitua listaa, jotta vastaanottaja näkee selkeästi mitä haluat saada paluupostissa.
  • Sähköposti ei ole tiedostonjakopalvelu. Lähetä isot liitetiedostot Dropboxin tai Google Docsin kautta, jotta et turhaan tuki vastaanottajan laatikkoa.
  • Erityksen tärkeää: lue viestisi läpi ennen lähettämistä. Aivopieru + lähetä = käsittämätön mongerrus, johon et koskaan saa vastausta.
Hyvän sähköpostin kirjoittaminen on työlästä. Joudut miettimään asiat läpi ja esittämään ne hyvin jäsennellyssä muodossa. Työsi palkitaan, sillä hyvin kirjoitettuun sähköpostiin vastataan varmemmin ja nopeammin. Et joudu kenenkään pään sisäiselle roskapostittajalistalle.

Valelääkärin suojakilpi

Valelääkärikohu on herättänyt vilkasta keskustelua siitä, miksei kukaan huomannut, että jotakin on vialla. Sunnuntain Hesarissa (20.11.2011) proviisori, arkkitehti ja asianajaja kertovat, kuinka huijari jäisi heidän alallaan nopeasti kiinni. En usko, sillä ihmisluonto suojelee huijareita.

Jo vuonna 1970 psykologit Bibb Latane ja John Darley todistivat, miten voimakas ihmisen pelko nolostumista kohtaan on. He järjestivät kokeen, jossa henkilöitä pyydettiin täyttämään kyselylomakkeita. Lomakkeiden täyttämisen aikana huoneeseen alkoi tulvia savua ilmanvaihtoluukun kautta.

Ensimmäisessä kokeessa ihmiset täyttivät lomakkeen yksin huoneessa. Yksinäiset sudet havahtuivat savuun keskimäärin viidessä sekunnissa, kävivät ihmettelemässä ilmanvaihtoluukkua ja luikkivat ulos huoneesta.

Toisessa kokeessa ihmiset täyttivät lomakkeitaan porukalla. Nyt savu huomattiin vasta 20 sekunnin kuluttua ja reaktio oli vallan erilainen. Ihmiset pysyivät huoneessa kunnes sankka savu täytti huoneen, eikä kyselylomaketta enää nähnyt täyttää. Koe toistettiin kahdeksalla eri ryhmällä ja näiden kahdeksan kokeen aikana yhteensä vain kolme ihmistä nousi ylös ja poistui huoneesta.

Ryhmän ihmiset seurasivat muiden reaktioita. Jokainen ajatteli, että tositilanteessa joku reagoisi. Kun kaikki ajattelivat samalla tavalla, kukaan ei päätynyt reagoimaan. Kukaan ei halunnut näyttää hölmöltä.

Ilmiön taustalla on läpinäkyvyyden illuusio. Luulet, että vieressä istuva kaveri näkee huolestumisesi ja istuu silti rauhassa paikallaan. Tosiasiassa vierustoveri on yhtälailla huolestunut, mutta nähdessään sinun istuvan rauhassa paikallasi hän yrittää työntää syrjään oman huolensa. Luulette molemmat, että teistä näkee, mitä ajattelette. Vaan ei näe.

Sama ilmiö kummittelee valelääkärikohun taustalla. Edellinen valelääkärin vastaanotolta poistunut henkilö näytti suhtautuvan häntä hoitaneeseen lääkäriin täysin normaalisti, joten miksi minäkään epäilisin häntä? Kun kohun aika koitti, oli muiden esimerkkiä jälleen helppo seurata: jos muiden saamassa hoidossa oli toivomisen varaa, varmasti minäkin voisin valittaa omasta kokemuksestani!

Pitkän koulutuksen läpikäyneet lääkärit eivät ole immuuneja hekään. Miten noloa olisikaan, kun lääkäri tekisi kollegastaan valituksen, joka osoittautuisi turhaksi! Nolon tilanteen lisäksi moinen kämmi olisi omiaan myrkyttämään työilmapiirin ja nostamaan pahaa verta niidenkin kollegojen parissa, joita syyttävä sormi ei tällä kertaa osoittanut.

Uskallatko itse kyseenalaistaa kollegasi, esimiehesi tai neuvonantajasi? Mitä suurempi auktoriteetti tiettyyn ammattiin liittyy, sitä vaikeampi ko. ammatin harjoittajaa on kyseenalaistaa.

Ystäväni tiivisti ongelman ytimen hyvin esimerkin avulla:

Jos alat vittuilemaan poliiseille, heillä on yleensä keinot kääntää tilanne päinvastaiseksi.

Samat lainalaisuudet pätevät jokaisessa ammatissa ja jokaisella työpaikalla. Joukosta poikkeava mielipide on riski, eikä vähinten silloin, kun olet kyseenalaistamassa yleistä luottamusta nauttivaa työkaveria. Ellet sinä uskalla ottaa riskiä, ei uskalla kukaan muukaan. 

Tutkimuksen lähde: David McRaney: You are not so smart.

Kehityskeskustelu on tilaisuus jossa esimies vesittää tavoitteesi tietämättään

Keskustelitko pomosi kanssa tavoitteista edellisissä kehityskeskusteluissa? Luultavasti, sillä esimiehet yleensä haluavat käydä läpi edellisvuoden tavoitteet ja asettaa yhdessä uudet tavoitteet tulevalle vuodelle. Seurauksista huolimatta.

Tavoitteet ovat tavattoman tärkeitä muillekin.

Menestystä myyvät self-help gurut neuvovat asettamaan itselleen tavoitteita ja kertomaan näistä tavoitteista muille. Heidän oppiensa mukaan tavoitteista kertominen sitouttaa sinut tavoitteeseen – haluathan vaikuttaa johdonmukaiselta.

Tutkijoiden mukaan tavoitteistaan puhuminen voi olla paha virhe!

Tavoitteista puhuminen voi olla haitallista

PsyBlog kertoo Gollwitzerin, Sheeranin, Michalskin ja Siefertin tutkimuksesta, jossa tutkijat todistivat, että tavoitteestaan kertominen voi tietyissä tilanteissa heikentää sitoutumistasi tavoitteeseen.

Tutkijat järjestivät kolme erillistä koetta, jossa koehenkilöt tekivät töitä tavoitteensa eteen. Tavoitteita olivat mm. opiskelu, työnhaku ja etenemismahdollisuuksiin tarttuminen.

Kaikissa kolmessa kokeessa ne henkilöt, jotka eivät kertoneet tavoitteistaan, tekivät kovemmin töitä tavoitteensa saavuttamiseksi. Tavoitteistaan puhuneet koehenkilöt jäivät auttamatta kakkosiksi.

Tuloksista hämmentyneet tutkijat tekivät neljännen kokeen selittääkseen ilmiön. Suorituskykyeron selitti se, että tavoitteistaan puhuneet koehenkilöt tunsivat jo saavuttaneensa jotakin pelkällä tavoitteistaan kertomisella. Heistä tuntui, että he olivat jo ottaneet ensiaskeleet kohti lopullista päämääräänsä.

Toisen ryhmän koehenkilöt eivät tunteneet edistyneensä, koska he pitivät tavoitteen visusti omana tietonaan. Niinpä he tekivät enemmän töitä asiansa eteen.

Etenemisen tunne auttaa tietyissä tilanteissa

Tosin tästäkään ei voi vetää lopullisia johtopäätöksiä, sillä joskus näennäinen eteneminen saa ihmiset tekemään enemmän töitä. Journal of Marketing Researchissa julkaistussa tutkimuksessa Columbian yliopiston tutkijat vertailivat ihmisten ostotottumuksia kahviloissa.

Tutkittavassa kahvilassa annettiin asiakkaille kymmenen kahvin leimakortteja. Kun asiakas oli kerännyt kortin täyteen leimoja, hän sai ilmaisen kahvin. Tutkijat muuttivat leimakortteja näennäisellä tavalla.

Uusissa leimakorteissa oli kaksitoista leimattavaa ruutua, mutta kahdessa oli valmiiksi leima.

Uudet leimakortit vaativat siis yhtä monta kahvikauppaa ilmaisen kahvin eteen kuin vanhat kymmenen leiman kortit.

Tästä huolimatta kahdentoista leiman kortin saaneet asiakkaat ostivat vaadittavat kymmenen kahvikupposta kymmenen leiman kortin saaneita asiakkaita nopeammin.

Tutkijoiden mukaan kyseessä oli edistymisilluusio, eli asiakkaat saatiin näennäisillä konsteilla tuntemaan, että he olisivat olleet lähempänä tavoitettaan kuin mitä he todellisuudessa olivat.

Lopuksi pari sanaa rahasta

Vaikka tutkimustulokset saattavat vaikuttaa ristiriitaisilta, ne eivät välttämättä ole sitä. Verrataan tilannetta esimerkiksi rahapalkintoon.

Tutkijoiden mukaan bonus parantaa työtehoa tehokkaasti niin pitkään, kun työtehtävä on luonteeltaan helppo. Kun työtehtävä vaatii hiemankaan enemmän päänkäyttöä, bonus tuhoaa tulokset.*

Muista ensi kehityskeskusteluissa tarkkailla pomosi käytöstä. Jos hän haluaa sinun kertovan tavoitteistasi ja kaupan päälle ehdottaa bonuksia, tiedät mistä on kyse. Esimiehesi haluaa varmistaa, ettet onnistu!

* Tarkempaa tietoa löydät mm. tästä hauskasti kuvitetusta videosta.

 

Bill haluaa sinut pois toimistolta, kotiin siitä!

Marriott-hotelliketju on tunnettu erinomaisesta palvelustaan. Ylläpitääkseen asiakkaiden odottamaa korkeaa laatutasoa Marriotin hotelleissa on ollut face time -käytäntö, jonka tarkoituksena on pitää työntekijöitä johtoa ja päälliköitä myöten mahdollisimman paljon paikan päällä.

Hotellibisneksessä palvelun pitää pelata 24/7 ja jokainen päivä on yhtä tärkeä. Perjantai-iltapäivänä ilmennyttä ongelmaa ei voi lykätä maanantaille, koska silloin on auttamatta liian myöhäistä.

Face time –käytännön vuoksi hotellin työntekijät tekivät jatkuvasti 50-, 55- ja jopa 60-tuntisia työviikkoja.

Bostonissa sijaitsevan Copley Marriotin johtaja Bill Munck alkoi haistamaan palaneen käryn, kun kovaa tulosta tekevät työntekijät jättivät hotelliketjun liian pitkien päivien takia. He halusivat aikaa perheilleen, eivätkä jaksaneet elää pelkän työnteon vuoksi.

Bill riemastui kuullessaan ketjujohdon alkavasta Manager Flexibility –kokeilusta, jonka tarkoituksena oli lyhentää työaikaa. Billin tavoin muutkin johtajat olivat huomanneet, että heidän päällikkönsä tekivät turhia töitä ja venyttivät tehtäviään, koska heidän oletettiin painavan pitkää päivää.

Miksi työntekijä tekisi duunia tehokkaasti, jos hänen silti täytyy istua toimistolla odottamassa kello kuutta?

Ylipuhuttuaan johtoryhmänsä ongelman vakavuudesta ja ratkaisun potentiaalista, he alkoivat systemaattisesti karsimaan turhaa työtä. Kaiken takana oli tavoite saada työntekijät lähtemään kotiin aikaisemmin.

Yksityiskohdat olivat tärkeitä. Jos työntekijä huomaa, että hänen esimiehensä katsoo kelloa hänen lähtiessään kotiin, koko projekti on vaarassa.

Heti alkumetreillä eräs irtisanoutunut myyntipäällikkö halusi perua eropyyntönsä. Uudistukset johtivat merkittäviin parannuksiin henkilöstön tyytyväisyydessä, eikä tulos kärsinyt. Asiakastyytyväisyys pysyi niinikään korkeana.

Voitiin todeta, ettei johtoa tarvinnut istuuttaa työpaikalla väkipakolla tulosten saamiseksi!

Kauppalehti kirjoitti nettisivuillaan (6.9.2011), että lorviminen töissä on pian sairauslomia suurempi ongelma. Osana ongelmaa ovat varmasti samankaltaiset tekijät kuin Marriotin tapauksessa. Työntekijät istuvat pakosta työpisteillään odottamassa motivaatiota, flow-tilaa ja merkityksellistä tekemistä.

Kellokortti ja työajan kyttääminen tuntuvat tuulahdukselta 80-luvulta. Nykyisin ihmisillä on mahdollisuus tehdä töitä missä vaan ja milloin vaan. Teknologia ei enää toimi jarruna, ainoastaan yrityksen toimintatavat estävät joustavan työnteon.

Suomessa vietetään 16.9.2011 kansallista etätyöpäivää, joka voi toimia verukkeena päästä pois toimistolta, jos pomosi normaalisti nihkeilee. Töitä kannattaa tehdä siellä, missä saa eniten tuloksia aikaan.

Minun täytyy myöntää, että vastoin yleistä trendiä, viihdyn toimistolla. Saan siellä yleensä enemmän aikaan ja pystyn keskittymään töihin paremmin. Lukeminen, suunnittelu ja sähköpostien kirjoittaminen sujuvat missä vaan, mutta pidempää keskittymistä vaativille töille toimisto on paras paikka. Silti vaipuisin epätoivoon, jos jokaisen pikkuhomman hoitaminen vaatisi käyntiä konttorilla.

Elämää helpottava teknologia ei tarkoita, etteikö toimistoa enää tarvittaisi. Toimisto on usein paras paikka tehdä töitä, muttei suinkaan ainoa. Toimistolla on tärkeä sosiaalinen ulottuvuus, koska teknologia ei voi korvata kohtaamista kasvokkain.

Miksi sitoisit itsesi väkisin yhteen paikkaan, kun ei ole pakko.

Bill Munckin ja Marriott-hotelliketjun tarina julkaistiin (uudestaan) Harward Business Reviewn syksyn 2011 numerossa. Alkuperäinen tarina on vuodelta 2001, eli samojen ongelmien kanssa on kamppailtu pitkään.

Steven munaus maksoi 34 miljoonaa, paljonko sinä hävisit?

Viime viikolla yhdysvaltalainen sarjayrittäjä, professori ja yrittäjyysguruksikin tituleerattu Steve Blank jakoi viisautta Helsingissä.

Steve kertoi eräästä mieleenpainuvasta puhelusta äitinsä kanssa*. Hän avasi puhelunsa kertomalla kuulumisia:

Hei äiti! Minä menetin juuri 34 miljoonaa dollaria muiden ihmisten rahoja.

Steven paljastuksen jälkeen luurin toisessa päässä oli hiljaista. Steve pelkäsi, että oli aiheuttanut vanhalle äidilleen sydänkohtauksen. Lopulta äiti vastasi:

Pitääkö sinun maksaa rahat takaisin?

Steve mietti itsekseen, miten äiti aina osasikin kysyä niin hyviä kysymyksiä. Hänellä oli antaa äidille helpottava vastaus:

Ei äiti, ei tarvitse.

Äidin helpotus oli käsin kosketeltava. Steve jatkoi:

Itse asiassa samat ihmiset haluavat antaa minulle 12 miljoonaa dollaria toista projektia varten.

Seurasi puhelun toinen pitkä hiljaisuus. Lopulta äiti totesi venäjäksi:

Vain Amerikassa kadutkin on päällystetty kullalla.

Millä tahansa mittarilla tarkasteltuna Steve oli ryssinyt oikein olan takaa. Hän menetti kymmeniä miljoonia sijoittajien rahoja. Silti häntä ei julistettu pannaan. Hän sai, paitsi pitää oikeutensa, myös uuden mahdollisuuden.

13.10. vietetään kansallista epäonnistumisen päivää. Olen hyvilläni nähdessäni, että epäonnistumiselle ollaan rakentamassa yleistä hyväksyntää.

Kaikkeen uuden tekemiseen liittyy aina epäonnistumisen riski. Pelkkä riskin olemassaolo saa monet luovuttamaan jo etukäteen. Välillä riski realisoituu, eli hanke menee reisilleen. Epäonnistuminen harmittaa aivan varmasti jo itsessään, eikä meidän ole mitään järkeä lyödä lyötyä.

Ei riitä, että kannustamme yrittämään. Meidän pitää kannustaa yrittämään uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan.

* Saatan muistaa luvut väärin, mutta kokoluokka on oikein. Älä siis hermostu, jos Steve todellisuudessa kertoi menettäneensä 32 miljoonaa dollaria.