Tänään halusin heittää myyntimiehen pihalle

Työpäiväni käynnistyi tänään tunnelmaltaan surkealla myyntikäynnillä. Olin ostajan asemassa muutaman kollegani kanssa. En aio mainita myyjäyrityksen nimeä, sillä myyntikäynnistä huolimatta uskon, että firmasta löytyy paljon ammattitaitoista väkeä. Eli en halua haukkua ketään, vain jakaa ostajan tuskani.

159/365. Agony. Anant Nath Sharma (www.thelensor.tumblr.com) via Compfight

Jos kyseinen myyntimies olisi ollut kukkakauppias, keskustelu olisi kuulostanut suurin piirtein tältä:

Myyjä: Naiset pitävät ruusuista, osta vaimollesi ruusu!

Ostaja: Tiedän, että monet naiset pitävät ruusuista. Minun vaimoni sattuu vihaamaan niitä, eli ruusu ei taida olla oikea valinta. Olisiko sinulla tarjota vaikka tulppaaneja?

M: Tulppaanit eivät ole yhtä hyviä kuin ruusut. Plus nyt ei ole sesonki. Naiset tykkäävät ruusuista, tiedän, koska olen myynyt ruusuja jo sadalle miehelle. Osta siis ruusu!

O: Okei, tässä ei päästä puusta pitkälle. Vaihdetaan aihetta. Olisiko sinulla tarjolla sipuleita kevättä varten?

M: Ei ole mitään järkeä ostaa sipuleita ennen kuin on ostanut ruusuja vaimolleen!!!

O: No mutta kun vaimoni ei pidä ruusuista.

M: Ei kyse ole siitä. Et vain ole osannut myydä ruusua vaimollesi huippukukkana. Sinun pitää oppia myymään ruusuja vaimollesi!!

O: No onko niitä sipuleita?

M: On, mutta et sinä tee niillä paskaakaan, kun ei sinulla ole ruusuja hankittuna!

Ensimmäistä kertaa koskaan katsoin myyntikäynnin aikana kelloa ja mietin, millä ilveellä pystyisin istumaan paikallani palaverin loppuun asti. Olisi tehnyt mieli nakata kaveri ulos siltä istumalta. Mene ja tiedä, miksen uskaltanut tehdä niin.

Minunkin myyntikäyntini ovat joskus olleet huonoja, mutta toivon todella, ettei yksikään asiakkaani ole ollut näin tuskissaan minun pönöttäessäni heidän neukkarissaan!

P.S. Tajusin juuri, että tämä olikin toinen kerta, kun mietin, selviänkö myyjän esityksen loppuun saakka. Ensimmäisellä kerralla olin asiakkaani mukana asiantuntijaroolissa kuuntelemassa myyntiesitystä, jonka aluksi myyjä kaivoi esiin salkustaan paperin ja katsoi sitä pitkään. Sitten hän totesi hieman nolostuneena, että ”minulla olisi tällainen lista kysymyksiä, jotka myyntijohtaja on sanonut, että minun pitää kysyä” ja jatkoi, ”eka kysymys on, että mikä on asiakkaan toimiala?” Myötähäpeä päätyi maksimiarvoihin.

P.P.S. Molemmat kamalat kokemukset olivat saman toimialan yritysten myyntikäynneiltä. Perhana! Muodostan paraikaa päässäni mutkikkaita salaliittoteorioita.

15 Comments

  • Pekka

    15.10.2013

    Hyvin kirjoitettu ja tuo vertaus kukkakauppaan osuu täysin nappiin. Sama fiilis. Pitelemistä riitti. Yks kommentti oli pakko antaa myyjälle.hän oli aikaisemmin todennut ettei tunne yritystä xx oy. Hetken päästä kertoi että meidän tuotteemme on paljon parempi kuin xx oy:n. Oli pakko kysyä että mistä tiedät kun et tunne xx oy:tä. W

    Reply
  • Myyjä itsekin

    16.10.2013

    Monestihan ”ongelmana” on, ettei myyjä ole ollut itse kuulijan, ostajan, asemassa. Myyntitaitojen sijaan, myyjien tulisikin panostaa hieman myös ostajan rooliin samaistumiseen – moisista ääripään esimerkeistäkin voisi oppia enemmän kuin kymmenistä myyntitapaamisista.

    Tuntuu tosin, ettei ko.kaverin haasteena ollut osaaminen vaan asenne 🙂

    Reply
    • Pär Österlund

      16.10.2013

      Kiitos kommentista! Veikkaan myös, että asennoituminen oli tässä tapauksessa suurin ongelma.

      Reply
  • Niklas

    16.10.2013

    Niin ja se usein tapahtuva puhelu;
    -Moi, nettihöpöhöpö firmasta soitellaan, päivitetään sun tietoja tälle vuodelle.
    -En ole teidän firmasta koskaan kuullutkaan ja vielä vähemmän käyttänyt.
    -Aijaa? Mutta sun tietoja on haettu yli 276 kertaa meidän sivuilta, tosi tärkeällä asialla ollaan likkeellä.
    -Hyvästi.

    Reply
  • Jorma

    16.10.2013

    Hienoa! Myyntihenkilö joka ei ole tehnyt kotitehtäviään on aina hieman ulkona tilanteesta. Meitä myyntihenkilöitä on niiiiin monen sorttista, ja pahimmat ovat jäykästi oman yrityksensä mantran sisäistäneet ja tulospaineen alla työskentelevät.

    Reply
    • Pär Österlund

      16.10.2013

      On tehokasta, mutta vaarallista uskoa oman firman totuuksiin kritiikittä.

      Reply
  • Jukka

    16.10.2013

    Edellinen toimiala, jolla toimin myyjänä savusti kokeneet myyjät pois, muuttamalla palkkausrakennetta yksilöprovisiosta ryhmäprovision suuntaan. Parhaana myyjänä palkkani laski 30%. Tein johtopäätökseni. Vuoden päästä kyseisessä yrityksessä ei ollut enää yhtään kokenutta myyjää. Ei siis myöskään apuja kokemattomille, jolla olivat siihen asti selvinneet. Kun kävin ostamassa entiseltä kokemattomalta kolleegaltani tuotteen, hän luki sen tiedot hintalapusta. Vuoden päästä tästä koko pääkaupunkiseudun kattanut ketju oli supistunut kahteen myymälään. Nyt, tarkistin juuri, niin yritys ei toimi enää Suomessa. On lopettanut pari vuotta sitten, liiketoiminnalle ei ollut löytynyt ostajaa. Tässä konsepti, jolla tuhota liiketoiminta, panostakaa vaan mahdollisimman halpaan myyntihenkilökuntaan.

    Reply
    • Pär Österlund

      16.10.2013

      Kiitos kommentista! Kuulostaa tehokkaasti tapetulta bisnekseltä. Usein kuulee jenkkifirmoista, jotka käytännössä lakkauttavat provikat ja maksavat korkeiden kiinteiden palkkojen päälle tiimikohtaiset vuosibonukset. Uhka vai mahdollisuus?

      Reply
  • jarno w

    18.10.2013

    Joskus ollut vähän samantapaista kokemusta joskaan ei ihan noin räikeää. Suosittelen lähettämään palautetta myyntijohtajalle tai toimitusjohtajalle. Myyntiorganisaatioiden pitäisi tietysti itse osata kysyä palvelusta mutta harvapa niin tekee.

    Reply
    • Maalo

      25.10.2013

      Olen itse muutaman kerran ollut vastaavassa tilanteessa yhteydssä myynnin johtoon ja esimieskuntaan, mutta yllättäen keskustelu onkin kääntynyt siten, että myyntipäällikkö haukkuu minut typeränä, huonona ja pahana asiakkaana. Miten kehtaankaan tulla kertomaan omasta asiakaskokemuksestani, opettamaan tai moittimaan korkea-arvoisia myyjiä. Joskus palautteeni on ilmeisesti ollut niin tyrmäävä, että eivät edes kykene vastaamaan, että ovat palautteen saaneet.
      Olen ymmärtänyt myös, että usein ko. tilanteissa myyntijohdolla ei ole harmainta käsitystä miten myyjä työtään asiakkailla tekee, miten puhuu ja miten kuuntelee.
      Olisiko siis myyntijohdollakin asenneviisarit vähän vinossa?

      Reply
  • Pingback: Tänään sain asiakkaalta turpaan, koska unohdin myynnin perusasiat | Pär Österlund

  • Mikki Ylevä

    23.1.2015

    Hyvää keskustelua aiheesta. Leimaan itseni hyvinkin asiakaskeskeiseksi myyjäksi. Pär kysyi onko tiimikohtaisen vuosibonuksen antaminen ”perinteisen” provikkamallin sijaan uhka vai mahdollisuus. Minä väitän että kyseessä on mahdollisuus. Työskentelen itse hyvin asiakaskeskeisessä myyntiorganisaatiossa ja olen tehnyt mielenkiintoisen havainnon. Mitä asiakaskeskeisempi organisaatio, sitä vähemmän rahalla on merkitystä myyjän touhuun yleisesti.

    Taustalla lienee myyjän ymmärrys organisaation isosta tavoitteesta. Myyjän tavoite tulee olla tismalleen sama organisaation tavoite. Monessa organisaatiossa nämä kaksi asiaa eivät ole linjassa, jolloin lopputuloksena on myyntikoneista jonka toimintaa ohjaa loppukädessä kuukausittainen myyntikomissio. Palkkiomallin tulee siis olla kannustava, mutta sen täytyy myös tukea 110% organisaation strategiaa.

    Reply
  • Mikki Ylevä

    23.1.2015

    Oho, huomasinkin juuri herätteleväni henkiin yli vuoden vanhaa topiccia 🙂

    Reply

Vastaa

Spämmin välttämiseksi: *