Browse Tag: kokeilukulttuuri

Kokeile nopeasti, epäonnistu nopeasti: case tavanmuodostuspalvelu

Saarnaan töissä päivät pääksytysten kuinka kehittämisessä pitää pystyä kokeilemaan uusia ideoita nopeasti ja oppimaan näistä kokeiluista. Nyt päätin maistaa töiden ulkopuolella omaa lääkettäni.

Tässä on case-esimerkki minun tavastani tehdä nopea prototyyppi, jonka tarkoituksena on oppia ja validoida toimiiko innostusta herättänyt idea todellisuudessa. Ensimmäisen kokeilun pohjalta päädyin siihen, että idea toimi paremmin kuin sen käytännön toteutus.

Pidemmittä puheitta, itse tarinaan.

***

Case: toiveesta tavaksi tieteellisin menetelmin

Minulla on tapana kuunnella autossa äänikirjoja. Kuuntelin taannoin Baumeisterin ja Tierneyn kirjaa Willpower, jossa herrat kertoivat kuinka ihmiset onnistuvat tahdonvoimaa vaativissa tehtävissä. Monet heidän vinkeistään olivat lopulta hyvin yksinkertaisia. Hankalaa asiaa vauhdittivat mm. muistuttaminen siitä miksi alun perin lähti koko leikkiin, sosiaalinen edesvastuu, menettämisen pelko jne.

Kurvatessani työpaikan autotalliin kysyn itseltäni, voisiko nämä periaatteessa melko yksinkertaiset keinot paketoida helpoksi palvelupaketiksi. Vastaus oli yksinkertainen: se selviää vain kokeilemalla.

Askel 1: Validoi onko idealle lainkaan kysyntää

Ensimmäinen askel idean kuin idean validoimiselle on varmistaa, että ihmisiä kiinnostaa. Jos kukaan ei välitä ideastani, säästän paljon turhaa työtä, kun en rakenna palvelua nollalle käyttäjälle. Siispä rustaamaan myyntipuhetta.

Kokeilijoiden rekrytointi oli tällä kertaa helpompaa verrattuna edelliseen (hieman pitkäaikaisempaan ja kaupallisempaan) kokeiluuni kuukausimaksullisesta kahvipalvelusta nimeltä Paahteinen Papu. Kun käynnistelin kahvipalvelua, tein valmiiksi nettisivut tilauslomakkeineen päivineen. Sitten jaoin linkkiä Facebookissa ja odotin ihmeissäni, kun tilauksia ei tullutkaan, ennen kuin aloin käymään kahdenvälisiä keskusteluja tunnettujen kahvinystävien kanssa. Nettisivut ja tilauslomake osoittautuivat siis alkuvaiheessa täysin turhiksi.

Tällä kertaa ratkaisevat erot olivat mielestäni seuraavat:

  • En kuvannut liian tarkkaan Facebook-julkaisussa mistä on kyse. Keskityin enemmän siihen, mitä palvelulla voi tehdä ja kehotin kertomaan (sitoumuksetta) mielenkiinnosta.
  • Kun joku ilmoitti kiinnostuksestaan, ilmoitin heille kuinka palvelu tarkalleen ottaen toimii ja pyysin sen jälkeen vahvistuksen pilottiin liittymisestä.
  • Tapa vaati aiempaan verrattuna paljon vähemmän ajattelemista ja paljon pienempää sitoutumista. Sen kun kirjoittaa yhden FB-kommentin, niin on mukana ”myyntiputkessa”. Loput hoitui keskustelun kautta.

Kuvakaappaus koekäyttäjien rekryilmoituksesta näkyy alla.

Koekäyttäjien rekrytointi-ilmoitus
Koekäyttäjien rekrytointi-ilmoitus

Kymmenen koekäyttäjän rekrytointi kesti pari tuntia. Useampikin olisi ollut tarjolla, mutta päätin aloittaa kymmenellä. Lisätietoja saaneista kaksi tippui matkan varrella pois, koska he eivät kokeneet kuuluvansa kohderyhmään. Lisätietoviestini löytyy alta.

Lisätietoviesti kiinnostuneille
Lisätietoviesti kiinnostuneille

Illan pimetessä tajusin, että nythän itse palvelua pitää ryhtyä kasaamaan, jotta koekäyttäjillä on jotakin, jota koekäyttää.

Askel 2: Validoi voiko palvelun edes toteuttaa

Kun mielenkiinto oli validoitu, piti seuraavaksi validoida voiko palvelun edes toteuttaa. Totesin, että sitä varten oli helpointa tehdä palvelusta minimaalinen versio. Toteutuksen aikataulutin näin:

  • Liittymislomake ja tietokanta piti saada pystytettyä käytännössä heti, jotta koekäyttäjät eivät ehdi unohtaa mistä on kyse ja kaikota. Se piti siis saada pystyyn samana päivänä.
  • Ensimmäisen muistutusmailin tarvitsi lähteä vasta liittymistä seuraavana päivänä. Tämän toiminnon toteuttaminen sai siis suosiolla jäädä seuraavaan päivään. Kukaan ei kaipaisi sitä heti kuitenkaan.
  • Muistutusmailien lähettämisen jälkeen piti varmistaa, että soittajilla oli soittolista. Eli piti pystyttää jotakin, josta call center näkee kenelle pitäisi soittaa ja millaisen tavoitteen kyseinen henkilö on jättänyt tekemättä. Onneksi ensimmäinen stiplu tuli vasta toisena päivänä, joten sain ylimääräisen päivän viimeisen osan rakentamiseen.

Näillä toimenpiteillä sain minimaalisen version palvelusta pyörimään. Koodi ei ollut kaunista ja bugeja löytyi toivottua enemmän. Samalla sain herätyksen siihen, kuinka oma ohjelmointityylini on jäänyt ajasta jälkeen. Mutta tarpeeksi paljon softaa syntyi, jotta palvelu pyöri. Sain siis validoitua, että palvelun pystyy rakentamaan. Ja testi eteni toiseen vaiheeseen.

Koekäyttöhalukkaiksi ilmoittautuneista vain yksi jätti aloituksen tekemättä, eli 9/10 sai palvelun itsenäisesti käyntiin.

Askel 3: Validoi  ajaako palvelu asiansa periaatteellisella tasolla

Sain heti tuoreeltaan pari palautetta ja muutaman bugiraportin koekäytön käynnistyttyä. Niiden jälkeen en jututtanut käyttäjiä hetkeen, vaan annoin pilotin rullata sellaisenaan.

Pilotin lähestyessä loppuaan aloin viestitellä ja soitella koekäyttäjille. Ensimmäinen palaute oli todella positiivinen ja ilahduin siitä. Sen jälkeen alkoi alamäki, eli palautteet kääntyivät reilusti skeptisemmäksi.

Olin tietysti pettynyt heikkoihin tuloksiin, koska olin tyypilliseen tapaan rakastunut omaan ideaani. Ensimmäisten kriittisten palautteiden jälkeen keskustelut tuntuivat jo helpommilta, koska olin saanut jalat takaisin maan kamaralle. Palautekeskusteluissa tuli paljon ideoita ja ajatuksia. Yksi käyttäjä kaipasi todistamisen pakkoa (esim. lataa kuva itsestäsi lenkillä), toinen positiivisempaa sävyä koko palveluun (”nyt meni negatiivisen kautta”) ja kolmas kannustavia tilastoja. Myös puhelujen osalta odotukset olivat olleet valmentavammassa otteessa.

Pilotin lopputulos oli, ettei idea ollut sellaisenaan riittävä. Siitä puuttuu jotakin. Nyt mietin millainen testi numero kaksi tulee olemaan. Toivottavasti kohta pääsen pohtimaan versiota kolme. Sitä odotellessa käteen on jo jäänyt aimo annos uutta tietoa ja hauska kokeilu.

Lopuksi

Halusin jakaa tämän tarinan esimerkkinä siitä, että tuote- tai palveluidean pilotointi voi olla hyvinkin helppoa ja nopeaa. Ensin testataan kiinnostus esim. Facebookissa. Sitten yksinkertainen versio pyörimään. Ja lopuksi analysoidaan palautteet.

Jos nyt pudistelet päätäsi ja mietit, että ”helppohan sinun on sanoa, kun itse pystyit koodaamaan tuon kasaan”, niin haluan esittää protestiäänen. Suunnittelin myös vaihtoehtoisen version toteutuksesta, jossa koko homma olisi pyörinyt Google Sheetsin ja Mailchimpin avulla. Silloin aikaa olisi mennyt suurin piirtein saman verran, mutta koodaamisen sijaan aika olisi kulunut tietojen manuaaliseen copy-pasteen. Mutta aikaa ja rahaa olisi kulunut juuri yhtä vähän.

Toimikoon tämä siis haastena sinulle, rakas blogini lukija. Kun seuraavan kerran saat idean mainiosta palvelusta, niin älä tyydy raapustelemaan paperille, vaan rakenna siitä jonkinlainen minimaalinen testi. Joko päädyt siihen, ettei idea ollutkaan ihan niin mahtava kuin miltä tuntui. Tai sitten päädyt siihen, että palvelu on pakko rakentaa loppuun asti, kun kerran käyttäjät ovat niin innoissaan jo hyvin ra’asta versiosta. Kävi kuinka vain, olet varmasti tyytyväinen siihen, että tuli kokeiltua.

Kuva: Greg Westfall, Flickr

Kokeilu ei voi johtaa väärään lopputulokseen

Kokeilukulttuuri on trendisana. Sitä viljellään niin startupeissa, korporaatioissa kuin valtiohallinnossakin.

Mitä kokeileminen oikein on?

Kokeileminen meinaa mielestäni, että tehdään jotakin nähdäkseen millaiseen lopputulokseen se johtaa.

Määritelmällisesti kokeileminen siis sisältää oleellisen riskin. Eli kokeilu tehdään, koska ei osata etukäteen arvioida millaiseen lopputulokseen se johtaa.

Silti edelleen monesti pidetään epäonnistumisena, jos kokeilu ei johda toivottuun lopputulokseen.

Kokeilu voi olla esimerkiksi sitä, että kaataa kahvin sekaan maidon sijaan kermaa ja arvioi aistinvaraisesti onko kahvi kermalla paremman vai huonomman makuista. En usko, että kukaan jaksaisi pitää epäonnistumisena, jos he toteaisivat pitävänsä maitokahvista enemmän.

Puhuin taannoin hyvin modernisti ajattelevan digimarkkinoijan kanssa. Hänen kommenttinsa teki vaikutuksen:

”Olemme päässeet asiakkaan kanssa sille tasolle, ettei kokeilujen ole enää pakko onnistua. Nykyisin he eivät hermostu, jos jotakin päätetään kokeilla, eikä se toimikaan.”

Tämä kommentti kiteyttää hyvin monen suhtautumisen kokeiluihin. Ne ovat toivottavia, kunhan ne todetaan toimiviksi. Harmi vain, että tämä vie pohjan koko kokeilun logiikalta.

Kuva: Greg Westfall, Flickr