Browse Tag: hinnoittelu

Näin yrityksen kannattaa hinnoitella: kolme strategiaa ja kolme vinkkiä

Hinnoittelustrategia 1: Kustannuspohjainen hinnoittelu

Kuva: Flickr, DaMongMan
Kuva: Flickr, DaMongMan

Kustannuspohjainen hinnoittelustrategia on luultavasti yleisin hinnoittelustrategia. Se vetää puoleensa, koska se on niin helppo ja turvallinen. Sen kun laskee tuotteen tai palvelun kustannukset ja lyö päälle katteen vaikkapa tietyllä prosentilla.

Moni insinööri varmasti mieltää tämän ainoaksi oikeaksi tavaksi hinnoitella, koska hinnoittelu selkeästi perustuu johonkin kaavamaisesti auki laskettavaan. Tukeva kustannusperusta antaa myös myyjälle helpot eväät hinnan puolustamiseen: ”hintamme perustuu valmistuskustannuksiin, enkä siksi voi tinkiä siitä”.

Kustannuspohjaisen hinnoittelun ongelma on, ettei se yleensä johda tuotteen parhaaseen mahdolliseen hintaan. Tarkoitan tässä parhaalla mahdollisella hinnalla sitä euromäärää, jonka asiakas on enimmillään valmis maksamaan tuotteesta tai palvelusta.

Hinnoittelustrategia 2: Arvopohjainen hinnoittelu

Arvopohjaisen hinnoittelun peruskysymys on: ”minkä arvoinen tämä tuote tai palvelu on asiakkaalleni?”

Otetaan esimerkki. Yrityksesi on kehittänyt laitteen, joka vähentää rekkojen polttoaineen kulutusta 3%. Jos asiakas käyttää polttoaineeseen miljoonan vuodessa, laitteenne arvo heille on noin 30 000 euroa. Kaikkea tätä ei tietenkään voi vaatia itselleen, sillä muuten asiakas ei voita mitään. Mutta vaikka kolmanneksen voi, jolloin yrityksesi veloittaa asiakkaalta 10 000 euroa siitä, että vähentää heidän kulujaan 30 000 eurolla. Asiakas voittaa silloin kaupassa 20 000 euroa.

Tämä esimerkki valottaa hyvin hinnoittelumallin ongelman: hinnoittelijan pitää tietää minkä arvoinen hänen ratkaisunsa on. Yleensä ratkaisulla ei ole yhtä arvoa, vaan se vaihtuu asiakkaan ja asiakkaan tilanteen mukaan. Niinpä esimerkiksi hinnaston tekeminen muuttuu suoraviivaisesta viestintätoimesta oikeaksi taiteen lajiksi. Mietitäänpä minkä arvoinen esimerkiksi kirjanpitopalvelu on yritykselle. Se ei varsinaisesti tuota mitään, mutta kirjanpito pitää lain mukaan järjestää. Hyvän ja huonon tilitoimiston luoman arvon eron laskeminen vakuuttavalla tavalla euroiksi on sanalla sanoen vaikeaa.

Arvopohjainen hinnoittelu voi olla todellinen win-win -malli. Jos hyöty, eli arvo, on selkeästi mitattavissa myyvä taho voi saada merkittävän hintapreemion samalla kuin ostaja maksaa tulosperusteisesti ja riskittömästi pelkästä hyödystä.

Usein arvopohjaista hinnoittelua näkee raskaiden ratkaisumyyntiprosessien osana. Silloin myyntiprosessin aikana panostetaan aikaa ja energiaa mahdollisten hyötyjen selvittämiseen. Mitä pidempään hyötyjä selvittää ja mittaa, sitä selkeämmän säännöstön saa samalla. Myyjä voi keskittää myyntityönsä esimerkiksi vanhoihin hiilivoimaloihin, koska tietää pystyvänsä tarjoamaan niille muita prospekteja merkittävämmät hyödyt.

Mietin pitkään onko esimerkiksi Googlen klikkipohjainen hinnoittelu arvopohjaista vai ei. Tulin siihen tulokseen, ettei ole. Google ei tiedä mikä klikin arvo on ja myy usein klikkejä ”merkittävään alihintaan”, jos ostajia on vähän. Mekanismi on enemmän markkinapohjainen, siitä lisää alla.

Hinnoittelustrategia 3: Markkinapohjainen hinnoittelu

Markkinapohjaisen hinnoittelun perusperiaate on, että pyydetään suurin piirtein samaa kuin mitä kilpailijat. Jos vaikka rengaskauppias kehittää uuden renkaan, joka on hieman kilpailijoitaan parempi, sen hinnaksi tulee luultavasti hieman kilpailijoita korkeampi hinta.

Markkinapohjainen hinnoittelu on kustannuspohjaisen hinnoittelun tapaan melko turvallinen ja helppo vaihtoehto, jos kilpailevien ratkaisujen hinnat ovat kutakuinkin selvitettävissä. Kilpailijoiden kanssa linjassa olevaa hintaa on helppo puolustaa, eikä myyntitilanteessa tarvitse panostaa yhtä paljoa hyötyjen ja arvon myyntiin.

Usein markkinapohjainen hinnoittelu on todellisuudessa kustannuspohjaista hinnoittelua, mutta juhlameikeissä. Tarkoitan tällä sitä, että moni kilpailija todennäköisesti hinnoittelee kustannuspohjaisesti ja jos oman firman kustannusrakenne on kilpailijoita vastaava, kyseessä on faktisesti kustannuspohjainen hinnoittelu, jossa laskentaharjoitus on ulkoistettu kilpailijoille.

Markkinapohjaisen hinnoittelun suurin hyöty tulee sellaiselle ratkaisulle, jossa pystytään tuottamaan kilpailijoita vastaavat hyödyt, mutta halvemmilla kustannuksilla.

Yllä mainittu Googlen mainoshinnoittelu on oma versionsa markkinapohjaisesta hinnoittelusta, jossa kysyntä oikeasti ohjaa hinnanmuodostusta huutokauppamaisella mekanismilla. Jos tuote on suosittu ja sitä on tarjolla rajoitetusti huutokauppaaminen voi hyvinkin olla paras keino maksimoida hintaa.

Markkinapohjaisessa hinnoittelussa on myös oleellista mihin kilpailevaan ratkaisuun oman hintansa ankkuroi. Lisää tästä alla.

Hinnoitteluvinkki 1: Hinnan ankkurointi

Hinnan ankkurointi on sen kytkemistä johonkin, jonka hinnan asiakas tuntee ja hyväksyy. Otetaan esimerkiksi siisti koti. Siistin kodin hinnan voi ankkuroida pölynimuriin tai siivouspalveluun. Pölynimuri maksaa muutaman satasen kertainvestointina. Siivouspalvelu maksaa muutaman satasen per kuukausi. Hintaero paisuu parissa vuodessa monikymmenkertaiseksi. Näin ollen siistin kodin kauppaaja voi verrata omaa tuotettaan ja sen hintaa joko pölynimuriin tai siivouspalveluun.

Hinta-ankkurilla siis ohjataan pitääkö asiakas tuotetta edullisena vai tyyriinä. Vaikka edullista on usein helppo kaupata, niin hintavampi mielikuva voi olla eduksi sekin. Ihmiset tuppaavat pitämään kalliimpaa laadukkaampana oli se sitä tai ei.

Hinta-ankkuroinnista on kirjoittanut mm. Jari Parantainen.

Hinnoitteluvinkki 2: Hintasyrjintä

Hintasyrjintä meinaa sitä, että eri asiakkaat maksavat samasta ratkaisusta eri hinnan. Perusajatuksena on, että varakas voi maksaa vähävaraista enemmän. Perinteinen esimerkki hintasyrjinnästä ovat kuponkitarjoukset. Jos joku jaksaa nähdä vaivaa etsiäkseen, leikatakseen talteen ja kantaakseen mukanaan kuponkeja hän on niin hintatietoinen, että saa alennuksen suurpiirteisempään ja huolettomampaan ostajaan verrattuna.

Hintasyrjintä on kokenut renesanssin amerikkalaisten nettistartuppien myötä. Jos ei joka, niin vähintään joka toinen SaaS-palvelu kertoo sivuillaan millaisina eri paketteina heidän ohjelmistonsa voi ostaa. Itse ohjelmistohan on yleensä enemmän tai vähemmän sama, mutta sen ominaisuuksia muutellaan siinä tarkoituksessa, että pulleammalla rahamassilla varustetut ostajat tuntisivat luopumisen tuskaa, jos kävisivät pihistelemään. Esimerkkinä tästä voidaan käyttää vaikka Yammerin käyttäjien hallintaa. Yammerin ilmaisversiosta voi poistaa enintään viisi käyttäjää päivässä. Pienemmälle firmalle tämä riittää hyvin, mutta isossa korporaatiossa YT:t, yrityskaupat tai muut isot järjestelyt voivat koskea tuhansia. Silloin he tarvitsevat mahdollisuuden sulkea suuria määriä käyttäjätunnuksia lyhyessä ajassa. Muita suosittuja tapoja hintasyrijä isoja yrityksiä ovat laskutusmekanismit, integraatiot ja käyttäjätunnusten määrät.

Toinen tavallinen malli tehdä hintasyrjintää perustuu ajalliseen ulottuvuuteen. Edellisvuoden iPhone maksaa vähemmän kuin uusin malli. Silti se on ihan sama iPhone, josta vuosi sitten iloisesti maksettiin täyttä hintaa. Tätä strategiaa ovat höydyntäneet myös kirjakauppiaat, jota tuovat ensin markkinoille vain kalliin kovakantisen kirjan. Kun innokkaimmilta lukijoilta on ulosmitattu täysimääräiset eurot, päästetään markkinoille edullisempi pokkariversio niille, joilla ei ollut kiire.

Hintasyrjintää suunnitellessa kannattaa pitää mielessä, ettei mitään optimaalista mekanismia ole. Jossittelu eri vaihtoehtojen välillä voi johtaa kohtuuttoman monimutkaisiin ja epäselviin hinnoitteluperiaatteisiin, jotka johtavat ostajien keskuudessa sekaannukseen, hämmennykseen ja kasvanseeseen riskin tunteeseen. Esimerkiksi Microsoftin Office 365 -hinnoittelu näyttää karanneen hieman lapasesta. Heillä on seitsemän eri tuoteversiota (mm. Office 365 Business, Office 365 Business Essentials ja Office 365 Business Premium) jotka kaikki sisältävät useita erihintaisia paketteja.

Microsoft Office 365 hinnoitteluesimerkki.
Microsoft Office 365 hinnoitteluesimerkki.

Hintasyrjinnästä voi lukea pitkän ja hauskasti kirjoitetun jutun Joel on Software -blogista.

Hinnoitteluvinkki 3: 7,99 – osta heti!

99-loppuiset hinnat kulkevat tuttavallisesti vaatehuonehintojen nimellä. 99-hintoja on parjattu paljon, mutta tutkimusten mukaan ne pääsääntöisesti toimivat. Yhteenveto muutamasta oleellisesta tutkimuksesta löytyy Wikipediasta. 99-hinnoista tulee muistaa, että niiden tarkoitus on saada hinta näyttämään edullisemmalta. Tämä tarkoittaa, että hintakikkailulla voi aiheuttaa hallaa laatumielikuvalle.

Simo Vaatehuoneelta: ruutukaappaus YouTubeen ladatusta vanhasta mainosvideosta.
Simo Vaatehuoneelta: ruutukaappaus YouTubeen ladatusta vanhasta mainosvideosta.

Mahdollisuusharha saa yrittäjän himoitsemaan huonoja asiakkaita

Mahdollisuuksien miettiminen on mukavaa puuhaa. Mahdollisuudet ovat kutkuttavia ja kun haavekuvia on maalaillut tarpeeksi pitkään, tuntee melkein saavuttaneensa jotakin. Tai ainakin on ottanut askeleen oikeaan suuntaan. Ei ihme, että mahdollisuudet houkuttavat!

Sitä kuvittelisi helposti, että esimerkiksi yrittäjän kannattaa miettiä mahdollisuuksia. Tavallaan, mutta mahdollisuuksien palvonta vie helposti harhateille. Isot luvut sumentavat pollan.

Kuva: sxc.hu
Kuva: sxc.hu

Havainnollistan mahdollisuuksien turmiollisuutta kuvitteellisen esimerkin kautta.

Continue Reading