Vauhtia tuotekehitykseen: näin muutat monimutkaiset toiveet yksinkertaisiksi tuoteominaisuuksiksi

Tekniset ja digitaaliset tuotteet ovat usein monimutkaisia vekottimia. Mitä fiksummat insinöörit niitä suunnittelevat, sitä monimutkaisempia ratkaisut ovat.

Monimutkaisuus johtaa tuotteeseen, joka on kallis rakentaa ja vaikea käyttää. Kumpikaan ei ole hyvä asia, sillä kalliit tuotteet jäävät helposti rakentamatta ja vaikeat tuotteet käyttämättä.

Jokainen tuotteiden kanssa työskennellyt on törmännyt monimutkaisuuden kiroon. Toivelista uusista ominaisuuksista on nälkävuoden mittainen, mutta mitään ei saada toteutettua, koska jokainen toive vaatisi niin järkyttävästi työtä. Niitä ei yksinkertaisesti kannata tai ehdi tekemään.

Tiedon kirous yhdistettynä perfektionismiin on lamauttava yhdistelmä

Tuotekehittäjän saappaissa ongelmana on tiedon kirous. Tiedämme tuotteesta ja asiakkaan ongelmasta liikaa. Fiksut ja kunnianhimoiset ihmiset haluavat tehdä parhaan mahdollisen ratkaisun. Siksi suunnitellaan kuinka homma voisi toimia optimaalisella tavalla myös poikkeuksellisissa oloissa.

Olenko nyt ehdottamassa, että meidän pitäisi tehdä huonoja ratkaisuja? En suinkaan.

Olen ehdottamassa, että meidän pitäisi tehdä sellaisia ratkaisuja, joilla tuotamme asiakkaillemme enemmän hyötyä kuin mitä he saavat nyt. Se onnistuu yleensä paremmin, jos teemme jotakin yksinkertaista (eli halpaa) sen sijaan, että teemme jotakin monimutkaista (eli kallista).

Kirjoitin aikaisemmin kuinka koodari mahdollisti myyntimiehelle hyvän kaupan mitoittamalla ratkaisunsa asiakkaan kokeman arvon mukaan. Tämä on yksi esimerkki kuinka saman ongelman voi ratkaista joko yksinkertaisesti (eli halvalla) tai monimutkaisesti (eli kalliilla).

Monimutkaisuus hiipii tuotteeseen vaivihkaa

Monimutkaisuuden pirullisuus piilee sen kyvyssä hivuttautua osaksi tuotteita vaivihkaa. Asiakas haluaa saada ohjelmistolla piirrettyä hieman erilaisen pallon, joten siihen lisätään uusi valinta pallonpiirtämistoimintoon. Sama toistuu vuosien varrella kahdeksan kertaa, jonka jälkeen nämä pienet tuunaukset ovat tuottaneet markkinoiden monimutkaisimman tavan piirtää palloja.

Monimutkaisuutta lisäävät ratkaisut ovat yleensä helppoja ja nopeita toteuttaa. Laitetaan tähän jotakin lisää ja ongelma ratkeaa sillä.

Yksinkertaiset ratkaisut ovat puolestaan vaikeita. Meidän pitää miettiä miten pallon piirtämiseen toimivaa ominaisuutta voi lähtökohtaisesti käyttää eriväristen, erimuotoisten ja eri logiikalla toimivien pallojen piirtämiseen ilman, että niitä joutuu erikseen ruksimaan käyttöön tai pois. Tällainen ajatustyö on raskasta ja turhauttavaa.

”Entä jos” auttaa löytämään yksinkertaisen ratkaisun

Yksi suosikkimenetelmistäni yksinkertaisempien ratkaisujen löytämiseen on ”entä jos” -ajattelu. Tarkastellaan sitä muutaman yksinkertaisen esimerkin avulla.

Koko arkkitehtuuri pitää uudistaa.
Entä jos meillä on vain kuukausi aikaa korjata kaikista isoin ongelma?

Nosturin pitää yltää metriä korkeammalle.
Entä jos emme saa koskea nosturiin, mutta voimme muokata ympäristöä?

Asiakkaan bisnekset ovat aivan sekaisin, mikäli tavaroiden lähetystä ei saada automatisoitua.
Entä jos automaatio koskee pelkkää verkkokauppaa?

Tämä vekotin pitää voida ladata nopeammin.
Entä jos ratkaisussa ei muuttaa laturia lainkaan?

Sait varmasti kiinni ajatuksesta.

Tämän keinon tarkoituksena on saada ihmiset tuottamaan vaihtoehtoisia ratkaisuja tilanteeseen keksimällä erilaisia teennäisiä rajoituksia. Rajoituksen pitää olla sellainen, että se estää alkuperäisen, monimutkaisen ratkaisutavan.

Toimivia rajoituksia ovat mm.

  • Käytössä oleva aika
  • Käytössä oleva porukka (tai raha)
  • Käyttötilanne
  • Ratkaistavan ongelman rajaaminen
  • Tietyn tuotteen osan eristäminen pois ratkaisun piiristä

Rajoitukset luovat turvallisen ympäristön käydä ajatusleikkiä vaihtoehtoisista ratkaisuista. Niiden vuoksi ratkaisun ei tarvitse olla täydellinen. Kaikki tietävät, että rajoitusten vallitsessa haetaan parasta mahdollista ratkaisua poislukien se kaikista hienostunein versio. Lopputuloksena saa yleensä helposti ja edukkaasti toteutettavan vaihtoehtoisversion

Kolme kysymystä, jotka tuoteasiantuntijan kannattaa kysyä asiakkaalta

Omasta erityisasiantuntemuksesta on kiva luennoida. Se on turvallista. Se on palkitsevaa. Varsinkin, kun briljeeraukset tekevät asiakkaaseen vaikutuksen. Silloin tuntee olevansa tutulla maaperällä. Sillä kuuluisalla mukavuusalueella.

Tämä on kuitenkin huono tapa. Tiedätkö miksi? Koska silloin kun sinä puhut, kyse on sinusta. Silloin kun asiakas puhuu, kyse on hänestä. Paras tapa kääntää keskustelu sinusta ja asiantuntemuksestasi asiakkaaseen ja hänen tavoitteisiinsa on kysymällä asiakkaalta kysymyksiä.

Ennen kuin voimme asiantuntijoina auttaa asiakkaita ratkomaan heille tärkeitä ongelmia, meidän täytyy kääntää keskustelu itsestämme asiakkaaseen ja ymmärtää mitä hän oikeastaan haluaa saavuttaa. Vasta sen jälkeen voimme valjastaa asiantuntemuksemme asiakkaan avuksi.

Tässä kirjoituksessa kerron mitkä ovat kokemukseni mukaan kolme voimakkainta kysymystä, jotka asiantuntija, tuotepäällikkö tai tuotekehittäjä voi asiakkaaltaan kysyä.

Kysymys 1: Mitä haluat saada aikaiseksi?

Meitä kaikkia ajaa eteenpäin kaksi voimaa. Halu saada jotakin, mitä meillä ei nyt ole tai halu poistaa joku ongelma, joka meillä nyt on. Herätyssaarnaaja puhuisi kiimasta ja pelosta.

Vielä tärkeämpää on, että meillä on yleensä yksi tai muutama tavoite, jotka pyörivät mielessämme merkittävästi muita enemmän. Se tavoite on meille prioriteetti ja olemme valmiita näkemään sen eteen vaivaa.

Kysymällä asiakkaalta mitä hän oikeastaan haluaa saada aikaiseksi varmistamme, että autamme asiakasta saavuttamaan jonkin tärkeän ja merkittävän tavoitteen.

Tottakai meillä kaikilla on työpöytä täynnä sellaisia asioita, jotka olisi ihan kiva saada hoidettua. Mutta niillä ei loppujen lopuksi ole suurta merkitystä. Jos meidän varsinainen tavoitteemme vaatii sitä, olemme valmiita luopumaan näistä ”ihan kiva” -kategorian jutuista hetkessä.

Sekä asiantuntijan että asiakkaan kannalta on siis paljon hedelmällisempää keskittyä johonkin oikeasti akuuttiin tavoitteeseen. Siihen voi käyttää aikaa, rahaa, hikeä, verta ja kyyneleitä. Sen saavuttaminen muuttaa asioita.

Oikean tavoitteen löytäminen on vasta keskustelunavaus. Seuraavaksi katsotaan sitä mielestäni kaikkein tärkeintä kysymystä.

Kysymys 2: Mikä on tämän asian suhteen sinulle tärkeää?

Keskustelimme kollegani kanssa tästä nimenomaisesta kysymyksestä. Ikään kuin demonstraationa valitsin ensimmäisenä silmään pistäneen esineen, eli kahvikupin.

”Mikä sinulle on tärkeää kahvikuppeja koskien?” kysyin kollegaltani. Enkä olisi koskaan arvannut vastausta. ”Todella hyvä, että kysyit” hän sanoi ja jatkoi ”olen nimittäin kovin vaativa mitä tulee kahvikuppeihin”. Sitten kollegani kertoi, miten kahvikupin hänen mielestään tulee ehdottomasti olla rakenteeltaan ohut ja malliltaan korkea. Perusteellisten perustelujen jälkeen hän summasi ”joten nyt tiedät miksi nämä firman kahvikupit ovat minun makuuni ihan vääränlaisia”.

Yhdellä yksinkertaisella kysymyksellä sain kuulla perinpohjaisen selonteon kollegani mieltymyksistä koskien niinkin banaalia ja arkipäiväistä esinettä kuin kahvikuppia. Voit varmasti kuvitella millaisen tietomäärän olisin kohdannut, jos keskustelun aiheena olisi ollut hänen pääasiallinen huolensa, jonka ratkaisemiseen hän käytti suurimman osan hereilläoloajastaan.

Olen itse asiakkaan roolissa monta kertaa toivonut, että asiantuntijat kysyisivät tämän kysymyksen minulta. Törmäsin esimerkiksi markkinointijohtajan roolissa useamman kerran oletuksiin, että markkinointijohtajat haluavat näkyvyyttä tai brändiarvoa. No minäpä halusin liidejä ja tilauksia.

Asiantuntijoiden tekemät oletukset minun arvoistani ja prioriteeteistani tekivät monista keskusteluista tuskallisia. Yritin kääntää keskusteluja parhaani mukaan oikeille raiteille, usein onnistumatta. Olen vakuuttunut, että asiantuntijat olivat yhtä lailla turhautuneita ja miettivät ”miksei tuo pässi nyt tajua”.

Jos asiantuntija olisi keskustelun lomassa kysynyt mitä minä pidän tärkeänä, hän olisi saanut käteensä avaimet auttaa minua sellaisella tavalla, jolla halusin. Olisimme päätyneet tilanteeseen, jossa minä olisin saanut kaipaamani apua ja asiantuntija olisi saanut ratkaistua ongelmani.

Otetaan toinen esimerkki. Keskustelin videontuotannon asiantuntijan kanssa. Minulla oli kiire saada video tehtyä, enkä ehtisi käyttää videon tekoon käytännössä lainkaan omaa aikaani. Silti asiantuntija kertoi minulle vuolaasti kuinka voin säästää rahaa käyttämällä omaa aikaani videon valmisteluun.

Kyseinen filminiekka varmasti tarkoitti hyvää. Hän itse olisi minun asemassani varmasti halunnut mieluummin käyttää hieman omaa aikaa ja säästää rahaa. Hänhän tiesi mistä on kyse ja osasi homman. Minä en, siksi etsin ulkopuolista apua ongelman ratkaisemiseen.

Mietitään esimerkkiä vielä kerran. Jos minä olen valmis käyttämään rahaa, jotta saan jotakin täysin valmista nopeasti, niin hyötyykö kukaan siitä, että asiantuntija kertoo minulle kuinka voin säästää jotakin mitä minulla jo on, jos käytän jotakin, mitä minulla ei ole? Ei varmasti.

Kysymys 3: Mitkä ovat vaihtoehtosi?

Haluan itse tietää millaisia vaihtoehtoja asiakas on omillaan tunnistanut ongelmansa ratkaisemiseksi tai tavoitteensa täyttämiseksi. Hänen muut vaihtoehtonsa kertovat minulle yleensä miten paljon aikaa ja vaivaa asiakas on käyttänyt ongelmansa pähkimiseen ja mihin suuntaan tämä ajatustyö on häntä vienyt.

Vaihtoehtojen avulla asiantuntija voi:

  • Kertoa asiakkaalle millaisen vaihtoehdon hän on mahdollisesti jättänyt huomioimatta
  • Auttaa asiakasta hahmottamaan miten vaihtoehdot toimivat suhteessa siihen, mitä asiakas on kertonut pitävänsä tärkeänä (kysymys 2)
  • Kertoa miten hänen oma asiantuntemuksensa suhteutuu asiakkaan muihin vaihtoehtoihin

Palataan aikaisempaan esimerkkiini videoista. Jos olisin kertonut asiantuntijalle, että minulle on tärkeää saada video nopeasti ja pienellä omalla aikapanostuksella, hän osaisi kertoa minulle, että olen epärealistinen, jos olisin sanonut pitäväni itse tehtyä klippiä vaihtoehtona.

Usein yhtenä vaihtoehtona on olla tekemättä mitään. Eli tyytyä nykytilaan ja elää ongelman kanssa. Ihan hyvinhän se on tähänkin mennessä onnistunut.

Vaihtoehtojen puimisen lopputuloksena asiantuntija osaa yleensä arvioida tuleeko koko hommasta mitään. Eli onko asiakas oikeasti sitoutunut ongelman ratkaisemiseen ja jos on, niin mikä hänen vaihtoehdoistaan on hänelle lopulta paras.

Mitä seuraavaksi? Kokeile!

Suosittelen seuraavaksi kokeilemaan näiden kolmen kysymyksen voimia. Testaamiseen tarvitset asiakkaan. Ellei sellaista ole käden ulottuvilla, voit kuivaharjoitella työkaverin kanssa.

Muista, että ihmiset ovat hurjan herkkiä aistimaan kuinka suhtaudut heihin. Jos siis kysyt kysymyksiä mekaanisesti olematta oikeasti kiinnostunut asiakkaan vastauksista, tulevat vastaukset olemaan kuivia ja hyödyttömiä.

Ota lähtöoletukseksi, että juuri tällä asiakkaalla on ratkaistavanaan aivan hurjan kiinnostava ja tärkeä ongelma. Mutta se ei ole ilmeinen, vaan sinun tehtäväsi on tunnistaa ongelman kiinnostavuus ja tärkeys. Kaivaa se esiin ja innostua siitä.

Muuta ulkoiset tavoitteet sisäisiksi tavoitteiksi, niin olet tyytyväisempi töissä.

Haluatko olla tyytyväisempi työhösi ja saada enemmän aikaan? Se onnistuu muuttamalla tapaasi asettaa tavoitteita

Tapasin taannoin potentiaalisen asiakkaan. Tapaamisemme sujui erinomaisesti. Keskustelut käytiin luottamuksen ilmapiirissä. Tunsin ymmärtäväni hyvin millaista ongelmaa asiakas yritti ratkoa ja mikä oli hänen edustamalleen yritykselle tärkeää ongelman ratkaisemisessa. Pääsimme käsittelemään ongelman aiheuttamia kuluja ja sitä arvoa, jonka hänen liiketoimintansa saisi ongelman ratkaisemiseta.

Kaiken kaikkiaan voisi siis sanoa, että tapaaminen sujui erinomaisesti. Harmi vaan, että siitä ei voisi koskaan koitua kauppaa.

En nimittäin tapaamisen aikaan tiennyt, että yrityksen johto oli päättänyt myydä liiketoiminnan, eikä myynnin valmistelun aikana käytettäisiin sentin senttiä liiketoiminnan parantamiseen. Tein miten vaan, kauppa oli tietämättäni tuomittu tuhoon jo etukäteen.

Oliko tämä onnistuminen vai epäonnistuminen?

Koko kuvion selvittyä kysyin itseltäni olinko mielestäni onnistunut vai epäonnistunut myyntiponnistelussani. Yksiselittiestä vastausta oli vaikea antaa.

Olin epäonnistunut ulkoisilla mittareilla, sillä en saanut tehtyä kauppoja. Sehän on myymisen tarkoitus, joten turha asiaa on kaunistella.

Toisaalta tein parhaani ja onnistuin niihin rajoihin asti, mihin oli olosuhteet huomioiden mahdollista päästä. Ostaja olisi käynyt kauppaa kanssani, jos hänellä olisi ollut siihen mahdollisuudet. Jotka hän luuli omaavansa.

Kyse on siitä, oliko tavoite asetettu ulkoisesti (kaupat tuli) vai sisäisesti (tein parhaan mahdollisen suorituksen).

Mitä ovat ulkoiset ja sisäiset tavoitteet?

Ulkoiset tavoitteet ovat sellaisia, jotka ovat riippuvaisia myös muista asioista kuin yksilön suorituksesta. Ulkoisia tavoitteita ovat vaikkapa ylennys töissä, kaupan onnistuminen tai tennisottelun voittaminen. Näitä tavoitteita yhdistää se, että yksilön suorituksella on vaikutusta tavoitteen toteutumiseen, mutta se ei ole täysin yksilön omasta suorituksesta kiinni.

Sisäiset tavoitteet ovat puolestaan sellaisia, joiden toteutuminen on täysin riippuvaista yksilön omasta suorituksesta. Esimerkiksi tennisottelun suhteen tavoite voisi olla pelata teknisesti puhdas peli tai paras mahdollinen peli oman taitotason huomioiden. Pääasia on, että tavoitteen täyttyminen on täysin omissa hyppysissä.

Olen tullut siihen lopputulokseen, että sisäiset tavoitteet ovat kaiken kaikkiaan paljon parempia tavoitteita. Ne saavat meidät keskittymään omaan suoritukseemme, välttämään turhautumista ja suoriutumaan töistämme paremmin. Myös ulkoisilla mittareilla mitattuna.

Muutos ulkoisten tavoitteiden asettamisesta ja mittaamisesta sisäisten tavoitteiden ihmeelliseen maailmaan on helppo. Kyseessä on pieni tuunaus tapaan ajatella, kirjata ja seurata tavoitteita. Pienellä harjoituksella siitä syntyy vaivaton rutiini.

Mutta ennen kuin mennään tarkemmin sisäisten tavoitteiden käyttöön, katsotaan kuinka ne oikein toimivat.

Katse omaan suoritukseen tekosyiden sijaan

Palataan takaisin alun tarinaan myyntikäynnistäni. Kun analysoin onnistuinko vai en, mietin nimenomaan olisinko minä voinut tehdä jotakin paremmin. Koska tavoitteeni oli sisäinen (vedän parhaan myyntikäynnin, jonka osaan) ei lopputuloksella oikeastaan ole väliä (vaikka kauppa käykin paremmin, jos saavutan sisäisen tavoitteeni).

Sisäisen tavoitteeni takia minun ei tarvitse katkerana ruotia maailman epäoikeudenmukaisuutta, vaan voin miettiä olisinko voinut tehdä jotakin toisin. Jos olisin, korjaan tilanteen ensi kerralla. Jos en, olen tyytyväinen suoritukseeni.

Jos kyseessä olisi ollut vaikkapa pikajuoksukilpailu tilanne olisi samanlainen. Ulkoinen tavoite on voittaa kilpailu. Siihen vaikuttavat muiden kilpailijoiden kunto, vireys ynnä muut tekijät, joihin ei voi vaikuttaa. Sisäinen tavoite voisi olla juosta parhaalla mahdollisella tekniikalla. Kilpailun jälkeen voi sitten katsoa videolta pysyikö tekniikka kunnossa sen sijaan, että miettii olisiko kakkossija ollutkin ykkössija, jos kilpakaveri olisi ollut hieman heikompi lähdössä.

Sisäisen tavoitteen tarkoituksena on ohjata mittaaminen, seuraaminen ja arviointi pois ulkoisista olosuhteista ja keskittyä omaan suoritukseen. Sitä kautta pääsemme helpoiten parantamaan tapojamme ja kehittymään työssämme.

Vähemmän turhautumista, enemmän onnistumista

Ulkoisiin tavoitteisiin liittyy määritelmällisesti sellaisia rajoitteita tai riippuvuuksia, joihin yksilö itse ei voi vaikuttaa. Siksi niiden täyttyminen on kiinni muista ihmisistä, ajoituksesta, tuurista ym. Tämä johtaa tilanteeseen, jossa todella hienot suoritukset voivat johtaa epäonnistumisiin. Se jos mikä turhauttaa. Tiedämme kaikki tunteen.

Sisäisen tavoitteen hienous on, että se palkitsee oikeasta asiasta. Jos teemme työmme hyvin, olemme saavuttaneet tavoitteemme. Jos emme tee työtämme hyvin, emme ole saavuttaneet tavoitteitamme. Emme vaikka sattuma johtaisi silti ulkoisen tavoitteen täyttymiseen.

Tämä palkitsemismekanismi ohjaa meitä oikeille raiteille. Eli siihen, että teemme oman hommamme niin hyvin kuin ikinä mahdollista, emmekä palkitse itseämme turhaan siitä, että onnistumme sattumalta.

Ajattelemalla sisäisten tavoitteiden kautta on aina vain itsestä kiinni onnistuuko tehtävässään ja saavuttaako tavoitteensa. Se on tietysti hyvä asia, koska silloin voi saavuttaa tavoitteensa huomattavasti useammin kuin jos ne on sidottu erilaisiin ulkoisiin riippuvuuksiin.

Apuja ulkoisten tavoitteiden saavuttamiseen

Kuten tarkkasilmäinen lukija on huomannut, sisäiset ja ulkoiset tavoitteet liittyvät tiiviisti toisiinsa. Hyvin asetettu sisäinen tavoite on sellainen, jonka saavuttaminen maksimoi mahdollisuuden saavuttaa myös joku relevantti ulkoinen tavoite.

Esimerkiksi hyvä tekniikka juoksukilpailussa tarkoittaa kovaa nopeutta, joka puolestaan on äärimmäisen oleellista voittamisen kannalta.

Jotta sisäinen tavoite tukisi ulkoisten tavoitteiden toteutumista, pitää miettiä:

1) mikä asia omassa suorituksessa on kaikista oleellisinta ulkoisen tavoitteen täyttymisen kannalta ja
2) miten rajaan sen niin, että sisäinen tavoitteeni on ihan oikeasti vain minusta kiinni?

Käytännön ohjeet sisäisten tavoitteiden käyttämistä varten

Mikäli olet tässä vaiheessa innoissasi ulkoisten tavoitteiden muuttamisesta sisäisiksi tavoitteiksi, kannattaa aloittaa muutamasta esimerkistä. Olen alla muuttanut kolme eri tavoitetta ulkoisesta tavoitteesta sisäiseksi tavoitteeksi.

Ulkoinen tavoite (minusta, muista ja sattumasta kiinni) Sisäinen tavoite (vain minusta kiinni)
Voittaa tennisottelu Pelata paras mahdollinen peli
Saada kauppa tehtyä Kysyä tapaamisen aikana kaikki myyntiprosessin kannalta oleelliset kysymykset
Saada ylennys Tehdä työnsä niin hyvin, että voi tuntea siitä ammattiylpeyttä

Hyvä ensimmäinen askel on ottaa omat ulkoiset tavoitteet ja tehdä niille sama harjoitus. Meillä kaikilla on varmasti läjä ulkoisia tavoitteita. Osa ihan itse keksittyjä ja osa vaikkapa esimiehen antamia.

Ota esiin paperia ja kynä tai kännykän muistiinpanosovellus. Laadi vastaava taulukko kuin yllä. Minä jaksan kyllä odottaa hetken, jos haluat pitää tässä kohtaa lyhyen tauon ja kirjata tavoitteesi heti.

Omat tavoitteemme voimme muuttaa sisäisiksi ihan kokonaan. Silloin säätymme aimo annokselta turhautumista, mutta maksimoimme samalla mahdollisuuden saavuttaa myös ne vanhat, ulkoiset tavoitteet.

Työnantajan antamia ulkoisia tavoitteita ei yleensä voi niin vain unohtaa. Eikä niitä tarvitsekaan. Pääasia on, että mietit omille ulkoisille tavoitteille sisäiset vastineet ja alat käyttämään niitä omien suoritustesi arvioinnin perustana.

Näin toimimalla pääset keskittymään oman suorituksen parantamiseen, vähennät maailman epäoikeudenmukaisuuden tuottamaa turhautumista ja saat lopulta enemmän tuloksia aikaiseksi.

Olen kirjoittanut tavoitteista ja töihin liittyvästä päätöksenteosta paljon ennenkin. Voit jatkaa aiheen perkaamista lukemalla mm. miksi vähiten huono usein päihittää parhaan, mitkä ovat viisi tavallisinta tapaa tehdä päätöksiä töissä, mitä jokaisen johtajan tulisi oppia poikien kesäleiristä, kuinka kehityskeskustelu voi tehdä hallaa asetetuille tavoitteille ja asiantuntijoiden 11 vinkkiä muutokseen

Mitä tapahtui kun Mauri palkkasi digijohtajan?

TS uutisoi digijohtajien puutteesta. Sitä lukiessa heräsi kysymys digijohtajan roolista ja tarpeellisuudesta, joita tarkastelen tarinan kautta.

Digijohtajien hienous

Sanotaan, että Mauri johtaa Kanttoisten keksitehdasta. Hän on huomannut, että kuluttajien odotukset ovat muuttuneet. Kekseistä puhutaan sosiaalisessa mediassa ja ainoa tapa pitää keksituotanto kannattavasti Suomessa on automatisoida tuotantolinjaa rankasti.

Mauri on kuitenkin rehellinen itselleen ja myöntää, ettei ymmärrä tuon taivaallista sisältöstrategioista saati robotisaatiosta. Hän tarvitsee siis apua, jos mielii pitää keksitehtaansa ajanmukaisena ja kukoistavana.

Maurilla on oikeastaan kaksi vaihtoehtoa. Joko hän luovuttaa oman paikkansa paremmin tämän hetken työkaluja tuntevalle johtajalle tai hän palkkaa avukseen kyseistä asiantuntemusta omaavan johtajan.

Koska Mauri rakastaa keksejä, keksitehdasta ja työtään herkkutuotannon ykkösmiehenä, hänellä ei oikeastaan ole kuin yksi vaihtoehto. Eli hän pitää paikkansa ja ottaa apuvoimat käyttöön.

Niinpä Maurin oikeaksi käsiksi keksitehtaan yläkertaan palkataan digijohtaja.

Jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, tarinalla on onnellinen loppu. Mauri jatkaa rakastamansa työtä ja saa digijohtajan avulla varmistettua, että keksitehtaan tulevaisuus on yhtä valoisa kuin sen kunnianarvoinen historia.

Digijohtajien kauheus

Jos Kanttoisten keksitehdas perustettaisiin nyt, Mauri tuskin päätyisi johtamaan sitä. Keksitehtaan vetäjäksi valittaisiin suoraan henkilö, joka ymmärtää kuluttajien odotuksia ja robottitehtaan toimintaa.

Koska tehtaan johtaja olisi itsessään digijohtaja, ei moiselle outolinnulle olisi tarvetta.

Digitalisaatio on luonteeltaan liiketoiminnan murros. Se tarkoittaa, että normaalia päivittäistä toimintaa pitää pyörittää eri tavalla kuin aikaisemmin. Päivittäisen toiminnan muuttaminen taas muuttaa koko yritystä ja kaikkien siellä työskentelevien ihmisten arkea.

Muutos on rankkaa kaikille. Se vaatii aikaa, hikeä, kyyneleitä ja ehkä vähän vertakin. Siksi en pidä pitkäjänteisenä, että yksi ihminen pyörittää päivittäistä liiketoimintaa ja toinen vastaa digijohtajan hattu päässä kyseisen liiketoiminnan muuttamisesta.

Maurilla ja hänen palkkaamallaan digijohtajalla tulee varmasti erimielisyyksiä. Jos ne kasvavat isoiksi, se voi lyödä koko bisnestä kipeästi palleaan.

Aika korjaa tilanteen

Tilanne ei ole paha, sillä aika korjaa ongelman väistämättä. Mitä enemmän vuosia kuluu, sitä useampi ihan tavallinen johtaja on digijohtaja ja koko termi kuolee hiljalleen pois.

Seuraavalla Maurilla on digiosaaminen valmiina takataskussa.

Muutosta odotellessa kannattaa muistaa, että puhe digijohtajista on pohjimmiltaan positiivinen merkki nykyjohdon kyvystä tunnistaa muutostarve ja tehdä jotakin asian eteen.

Viimeinen blogikirjoitus muutoksesta, joka sinun tarvitsee lukea

Tapojen muuttaminen on vaikeaa, siitä olemme kaikki yhtä mieltä. Asiantuntijoiden mukaan tapojen muuttaminen pelkän tahdonvoiman avulla on tuhoon tuomittu yritys. Se ei toimi, koskaan. Muutos onnistuu, kun sen tekee helpoksi esimerkiksi säätämällä olosuhteet muutosta tukeviksi ja pilkkomalla muutoksen tarpeeksi pieniin osiin.

Kovan luokan asiantuntijat, kuten professorit ja palkitut toimittajat, ovat käyttäneet tuhansia tunteja onnistuneen muutoksen tutkimiseen. Tässä blogikirjoituksessa summaan heidän löydöksiään.

Aloita muutos pienestä

Veljekset Chip ja Dan Heath kirjoittavat kirjassaan Switch – How to Change when Change is Hard, että muutos kannattaa pilkkoa pieniin palasiin. Iso muutos on mörkö, joka pelottaa. Pieniin paloihin pilkottuna muutosprosessin voi aloittaa, vaikkei olekaan valmis harppaamaan kerralla maaliin.

Tarkastellaan esimerkkinä hampaiden lankaamista. Jos joku, vaikka sinä, haluaa ottaa tavaksi käyttää joka ilta hammaslankaa, hän voi aloittaa lankaamalla vain etuhampaiden välin. Hiljalleen etuhampaiden välin lankaaminen sujuu kuin itsestään ja huomaamatta henkilö päätyy lankaamaan muutaman hampaan lisää. Ajan kuluessa rutiini laajenee kuin itsestään koko kidan laajuiseksi.

Palataan vielä Heathien kirjaan. Muutoksen pilkkomisen lisäksi he kehottavat suunnittelemaan seuraavat askeleet, ei vain sitä ensimmäistä. Onhan kovin intuitiivista, että asioita tulee helpommin tehtyä, jos tietää, mitä pitäisi tehdä.

Sido uusi tapa valmiiseen rutiiniin

Charles Duhigg kirjoittaa kirjassaan The Power of Habit kuinka tavat koostuvat kolmivaiheisesta prosessista. Vaiheet ovat nimeltään cue, routine ja reward, eli merkki, tapa ja palkinto.

Merkki on ikään kuin lähtölaukaus tietylle tavalle. Tupakoijat tuntevat ilmiön hyvin, sillä nikotiinintarve on kovimmillaan esimerkiksi ruoan jälkeen, tauolla tai kahvikuppi kädessä. Nämä ovat kaikki merkkejä, jotka kertovat aivoille, että nyt olisi tarkoitus käynnistää tupakointina tunnettu tapa.

Uuden tavan aloittamisen kannalta on helpompaa sitoa uusi tapa olemassa olevaan tapaan, joka toimii jo automatiikalla. Meillä kaikilla on tusinoittain tapoja, jotka toistuvat joka päivä. Minä esimerkiksi pesen hampaat, käyn suihkussa, syön aamiaista, lähden kotoa, istun autoon, ajan töihin, käyn lounaalla, palaan kotiin ja niin pois päin.

Tuttuun rutiiniin turvautumisen tehon tuntee jokainen, joka on joutunut syömään lääkekuurin. Jos pillereitä popsii säntillisesti vaikkapa ruokailun yhteydessä, ne tulee otettua ajallaan. Jos taas suunnittelee ottavansa lääkkeen vaikkapa ”illalla”, unohduksen riski moninkertaistuu.

Olen itse kokeillut tätä esimerkiksi liittämällä venyttelyn aamurutiiniin koiran ulkoiluttamisen ja suihkussakäynnin väliin. Ja meditoimalla pysäköidyssä autossa, kun olen ajanut koslan kotona talliin työpäivän jälkeen.

Duhiggin havaintoihin viitaten rutiinin sitominen johonkin olemassa olevaan tapaan tarkoittaa, että cue, merkki, ilmestyy varmasti joka päivä suurin piirtein samaan aikaan. Tämä on köyhän miehen versio henkilökohtaisesta valmentajasta, joka muistuttaa tappavan tasaisesti uudesta tavasta.

Seuraamalla Duhiggin kolmivaiheista prosessia pitää muistaa myös palkinto. Sen avulla merkin teho kasvaa.

Julista tavoitteesi maailmalle

Tunteet ovat tietoa voimakkaampi motivaattori. En tiedä keneltä sananlasku on peräisin, mutta amerikkalaiset ovat todenneet, että ”if information was all we needed, we’d all be billionaires with perfect abs”. Vapaasti käännettynä sananlasku meinaa, että mikäli pelkkä tieto riittäisi, olisimme kaikki täydellisin pyykkilautavatsoin varustettuja miljardöörejä.

Häpeä ja pelko kuuluvat tunteista vahvimpiin. Roy Baumeister ja John Tierney kirjoittavat kirjassaan Willpower, että julistamalla tavoitteensa maailmalle, siihen liittyy heti häpeän pelko. Jos olemme kertoneet aikeestamme, koemme häpeää, ellemme pääsekään siihen. Tosin tästäkin vinkistä löytyy ristiriitaista tietoa, kuten olen aiemmin kirjoittanut.

Aseta itsesi edesvastuuseen kumppanin avulla

Yllä mainittu Baumeister on tutkinut myös kenelle tavoitteestaan kannattaa kertoa. Hänen näkemyksensä on, että puoliso on paras henkilö tehtävään. Ilmeisesti intiimi suhde tekee paljastetusta tavoitteesta normaalia herkemmän asian.

Tavoissaan ja tavoitteissaan pysyvät henkilöt ovat soveltaneet tätä tietoa pitkään. Eräs Facebookin aikaisista työntekijöistä ja sittemmin mainetta yrittäjänä niittänyt herra on kertonut blogissaan omasta tavastaan asettaa itsensä edesvastuuseen. Noah Kagan kertoo, että hänellä on ”accountability buddy” nimeltä Adam.

Joka sunnuntai Kagan kirjoittaa Adamille sähköpostin ja kertoo mitä suunnitelmistaan on toteuttanut. Näin hänellä on joku, joka seuraa säännöllisesti hänen tekemisiään ja pelkkä sähköpostin kirjoittaminen tarkoittaa, että Kagan joutuu kohtaamaan mahdolliset lipsahdukset menneistä lupauksista. Suosittelen kokeilemaan!

Katso mikä erottaa menestyjät luovuttajista

Heathin veljekset toteavat Switchissä, että joku menestyy aina. Silloin kannattaa katsoa mitä menestyjät tekevät eri tavalla kuin muut. Heiltä voi oppia mikä toimii ja varastaa opit omaan käyttöön. Konseptista puhutaan kirjassa sanoilla ”follow the bright spots”, eli seuraa valopilkkuja.

Tietokirjailija ja yrittäjä Tim Ferris on kertonut omakohtaisen esimerkin tämän taktiikan (päinvastaisesta) käytöstä. Hän kertoi ottaneensa yhteyttä parin-kolmen jakson jälkeen lopettaneiden podcastien pitäjiin kysyäkseen miksi he lopettivat. Ylivoimaisesti yleisin vastaus oli ollut, että editointi kävi liian työlääksi.

Selvitystyöstään viisastuneena Ferris päätti minimoida omaan podcast-konseptiinsa liittyvät editointityöt. Kikka toimi ilmeisen hyvin, sillä herra paukuttaa tasaiseen tahtiin jaksoa jakson perään eetteriin.

Oman kokemukseni perusteella olen oppinut uskomaan, että tietyssä asiassa onnistuneet ihmiset tietävät parhaiten kuinka homma tehdään. Tätä voi kokeilla esimerkiksi kokeilemalla uutta urheilulajia muutaman kerran itsenäisesti ja sen jälkeen ammattivalmentajan ohjein. Ero on huikea.

Muista miksi olet leikkiin lähtenyt

Muutoksen tuoksinassa usko on välillä lujilla. Lenkillelähtö ei maita, kun takana on paskamainen päivä ja ulkona vihmoo vaakatasossa räntää. Vaikean hetken tullen kannattaa Baumeisterin mukaan muistella miksi leikkiin on alkujaan lähtenyt.

Kun muistelee kuinka tuskaisaa on juosta maraton liian vähällä treenillä tai miten suuri terveysvaikutus 10 kilon painonpudotuksella on, pienen arkisen tuskan sieto helpottuu.

Heathin veljekset kirjoittavat tästä termillä ”find the feeling”. He tietävät, ettei tieto riitä, joten he kannustavat löytämään sen tunteen, joka alun perin sai aikaan halun muuttua.

Katso eteenpäin ja kerää voitonmerkkejä

Baumeister on tutkimuksissaan tullut siihen tulokseen, että menneiden onnistumisten muistelu tekee ihmisen onnelliseksi. Tulevaan muutokseen se ei sen sijaan motivoi.

Itsensä palkitsemista ei sen sijaan kannata vierastaa. Voitonmerkkien kerääminen kanattaa. Ne auttavat pitämään yllä motivaatiota tiukan paikan tullen.

Keskeneräisen muutoksen miettimien puolestaan nostaa suorituskykyä ruokkimalla motivaatiota ja kunnianhimoa. Eteen katsomalla näkee mitä kaikkea on vielä saavuttamatta.

Kun tavoitteita asettaa, ne kannattaa asettaa lyhyelle aikavälille. 10 punnerrusta päivässä on parempi tavoite kuin 70 viikossa tai 300 kuukaudessa.

Aseta rahallinen panos

Tutkijoiden perustama nettisivusto Stickk.com auttaa ihmisiä pysymään tavoitteissaan. Palvelussa ihminen voi asettaa tavoitteen, asettaa sille rahallisen panoksen ja pyytää kaveriaan toimimaan erotuomarina ja päättämään, onko tavoitteen asettaja oikeasti pysynyt tavoitteessan vai ei.

Jos kaveri ei hyväksy suoritusta, tavoitteen asettaja menettää asettamansa rahallisen panoksen. Sen voi menettää esimerkiksi huonona pitämäänsä tarkoitusta edistävälle järjestölle.

Stickk-palveluun tehdyt tavoitteet toimivat parhaiten, kun rahallinen panos on iso ja tavoite vaatii kaverin vahvistuksen. Kympin panos ei siis tule vaikuttamaan hyvätuloisen motivaatioon. Puolikas kuukausipalkka sen sijaan kirpaisee kivasti ja auttaa vaikean paikan yli.

Aina rahalliset panokset eivät toimi. Baumeister kertoo kirjassaan esimerkin kirjakustantamosta, joka antaa kirjailijoille mahdollisuuden lyödä vetoa oman aikataulunsa puolesta. Käytännössä kirjailija siis itse sanelee vedon ehdot ja kaikkien ehtojen täyttyminen on hänestä itsestään kiinni.

Vinoutuneista ehdoista huolimatta talo voittaa 80% vedoista. Todennäköisyydet talon puolesta ovat niin kovat, että oman vedonlyöntipalvelun pystyttäminen näyttää kerrassaan loistavalta liikeidealta.

Tee selkeä rajanveto

Selkeät rajat helpottavat muutosta. Duhigg kirjoittaa kirjassaan Smarter, Faster, Better, että selkeät rajat tekevät lupausten pitämisestä helpompaa.

Esimerkiksi alkoholin käytön vähentäminen on epämääräinen tavoite. Voinko juoda lasin viiniä tänään, jos en juo mitään huomenna? Rajat hämärtyvät ja toisen viinilasin ottaminen kääntyy nopeasti kielletystä sallituksi. Selkeä raja viiniesimerkin suhteen olisi olla juomatta tilkkaakaan maanantaista torstaihin.

Otetaan muutama esimerkki lisää:

Epämääräinen: syö terveellisemmin.
Selkeä: syö kasvisruokaa viitenä päivänä viikossa.

Epämääräinen: kuntoile enemmän.
Selkeä: juokse 10 kilometriä viikossa.

Epämääräinen: opiskele.
Selkeä: lue yksi kirja joka kuukausi.

Epämääräinen: vähennä nettiostokisa.
Selkeä: älä osta netistä mitään ennen juhannusta.

Haasta muita mukaan

Tutkimuksissaan Baumeister on huomannut, että tupakoinnin lopettaminen on huomattavasti yleisempää silloin, kun puoliso, ystävä tai kollega lopettaa samaan aikaan. Vertaistuki ja/tai vertaispaine toimii. Sitäpaitsi läheiset eivät jatkuvasti houkuttele pahoille teille.

Heathin veljekset ovat niin ikään huomanneet ryhmän voiman muutoksentekijänä. He kehottavatkin innostamaan laumaa, ”rally the heard”, osallistumaan muutokseen.

Olemme varmasti kaikki kokeneet tämän ilmiön joskus. Kaverin kanssa on helpompi juosta lenkki väsyneenä loppuun. Yksin ei saisi aikaiseksi lähteä kuntosalille, mutta kun kaverin kanssa jo sovittiin, niin ei kehtaa olla menemättäkään.

Afrikkalaiset ovat ilmaisseet säännön sananlaskun muotoon: jos haluat olla nopea, lähde yksin – jos haluat päästä pitkälle, lähtekää yhdessä. Muutos on kestävyyslaji, sillä hieman lähteestä riippuen uuden tavan muodostuminen kestää 30, 60 tai 90 päivää. Eli paljon pidempään kuin mihin hetkellisellä innostuksella pääsee.

Säädä olosuhteet kohdilleen

Kuten alussa totesin, tahdonvoima on muutoksen edessä täysin riittämätön väline. Siksi kannattaa pyrkiä tekemään onnistuminen itselleen mahdollisimman helpoksi.

Baumeister kertoo, että muutoksen edellä kannattaa asettaa itsensä onnistumaan, ”set yourself up for success”.

Heathin veljekset puolestaan neuvovat meitä säätämään ympäristöämme, ”tweak the environment”. Keino toimii, koska olemme laiskoja. Jos se mitä haluamme on helpoin vaihtoehto, se tulee valittua. Vaihtoehtojen suhteellista helppoutta voi säätää joko helpottamalla yhtä vaihtoehtoa tai hankaloittamalla muita.

Ferris puolestaan puhuu helppoudesta. Hän kysyy itseltään, miltä asiat näyttäisivät, jos ne olisivat helppoja. Salaatin syöminen on helppoa, jos salaatti löytyy valmiina jääkaapista, mutta pizzaa pitäisi erikseen lähteä hakemaan kaupasta. Lenkille lähtö on helppoa, kun tietää mitä reittiä aikoo juosta ja juoksukamat odottavat valmiina ovella. Podcastin teko on helppoa, kun sitä ei tarvitse editoida tuntikaupalla.

Olosuhteiden muuttaminen omalle tavoitteelle otollisiksi on yhtenäisimmin toistuva vinkki. Siitä puhuvat ja kirjoittavat lähestulkoon kaikki muutosta ja tavanmuodostusta tutkivat asiantuntijat. He eivät voi kaikki olla väärässä. Otetaan siis opiksi ja tehdään parhaamme, jotta kaikki olosuhteet tuuppaisivat meidät hankalan hetken tullen oikeaan suuntaan.

Yhteenveto

Tutkijoiden ja tutkijoita haastattelevien toimittajien vinkit onnistuneeseen muutokseen ovat:

  1. Aloita pienestä
  2. Sido uusi tapa valmiiseen rutiiniin
  3. Julista tavoitteesi maailmalle
  4. Aseta itsesi edesvastuuseen kumppanin avulla
  5. Katso mikä erottaa menestyjät luovuttajista
  6. Muista miksi olet leikkiin lähtenyt
  7. Katso eteenpäin ja kerää voitonmerkkejä
  8. Aseta rahallinen panos
  9. Tee selkeä rajanveto
  10. Haasta muita mukaan
  11. Säädä olosuhteet kohdilleen

Poimi näistä eväät vauhdittamaan omaa tapamuutostasi. Kaikkia tuskin voi soveltaa kerralla, mutta muista: olosuhteet pesevät tahdonvoiman kerta toisensa jälkeen. Panosta siis muutoksen helpottamiseen.

Jos pidit tästä kirjoituksesta, suosittelen lukemaan seuraavaksi kuinka voit parantaa työtyytyväisyyttäsi reilusti muuttamalla tapaasi asettaa tavoitteita

Kuva: Bethany Legg / Unsplash.

Kokeile nopeasti, epäonnistu nopeasti: case tavanmuodostuspalvelu

Saarnaan töissä päivät pääksytysten kuinka kehittämisessä pitää pystyä kokeilemaan uusia ideoita nopeasti ja oppimaan näistä kokeiluista. Nyt päätin maistaa töiden ulkopuolella omaa lääkettäni.

Tässä on case-esimerkki minun tavastani tehdä nopea prototyyppi, jonka tarkoituksena on oppia ja validoida toimiiko innostusta herättänyt idea todellisuudessa. Ensimmäisen kokeilun pohjalta päädyin siihen, että idea toimi paremmin kuin sen käytännön toteutus.

Pidemmittä puheitta, itse tarinaan.

***

Case: toiveesta tavaksi tieteellisin menetelmin

Minulla on tapana kuunnella autossa äänikirjoja. Kuuntelin taannoin Baumeisterin ja Tierneyn kirjaa Willpower, jossa herrat kertoivat kuinka ihmiset onnistuvat tahdonvoimaa vaativissa tehtävissä. Monet heidän vinkeistään olivat lopulta hyvin yksinkertaisia. Hankalaa asiaa vauhdittivat mm. muistuttaminen siitä miksi alun perin lähti koko leikkiin, sosiaalinen edesvastuu, menettämisen pelko jne.

Kurvatessani työpaikan autotalliin kysyn itseltäni, voisiko nämä periaatteessa melko yksinkertaiset keinot paketoida helpoksi palvelupaketiksi. Vastaus oli yksinkertainen: se selviää vain kokeilemalla.

Askel 1: Validoi onko idealle lainkaan kysyntää

Ensimmäinen askel idean kuin idean validoimiselle on varmistaa, että ihmisiä kiinnostaa. Jos kukaan ei välitä ideastani, säästän paljon turhaa työtä, kun en rakenna palvelua nollalle käyttäjälle. Siispä rustaamaan myyntipuhetta.

Kokeilijoiden rekrytointi oli tällä kertaa helpompaa verrattuna edelliseen (hieman pitkäaikaisempaan ja kaupallisempaan) kokeiluuni kuukausimaksullisesta kahvipalvelusta nimeltä Paahteinen Papu. Kun käynnistelin kahvipalvelua, tein valmiiksi nettisivut tilauslomakkeineen päivineen. Sitten jaoin linkkiä Facebookissa ja odotin ihmeissäni, kun tilauksia ei tullutkaan, ennen kuin aloin käymään kahdenvälisiä keskusteluja tunnettujen kahvinystävien kanssa. Nettisivut ja tilauslomake osoittautuivat siis alkuvaiheessa täysin turhiksi.

Tällä kertaa ratkaisevat erot olivat mielestäni seuraavat:

  • En kuvannut liian tarkkaan Facebook-julkaisussa mistä on kyse. Keskityin enemmän siihen, mitä palvelulla voi tehdä ja kehotin kertomaan (sitoumuksetta) mielenkiinnosta.
  • Kun joku ilmoitti kiinnostuksestaan, ilmoitin heille kuinka palvelu tarkalleen ottaen toimii ja pyysin sen jälkeen vahvistuksen pilottiin liittymisestä.
  • Tapa vaati aiempaan verrattuna paljon vähemmän ajattelemista ja paljon pienempää sitoutumista. Sen kun kirjoittaa yhden FB-kommentin, niin on mukana ”myyntiputkessa”. Loput hoitui keskustelun kautta.

Kuvakaappaus koekäyttäjien rekryilmoituksesta näkyy alla.

Koekäyttäjien rekrytointi-ilmoitus
Koekäyttäjien rekrytointi-ilmoitus

Kymmenen koekäyttäjän rekrytointi kesti pari tuntia. Useampikin olisi ollut tarjolla, mutta päätin aloittaa kymmenellä. Lisätietoja saaneista kaksi tippui matkan varrella pois, koska he eivät kokeneet kuuluvansa kohderyhmään. Lisätietoviestini löytyy alta.

Lisätietoviesti kiinnostuneille
Lisätietoviesti kiinnostuneille

Illan pimetessä tajusin, että nythän itse palvelua pitää ryhtyä kasaamaan, jotta koekäyttäjillä on jotakin, jota koekäyttää.

Askel 2: Validoi voiko palvelun edes toteuttaa

Kun mielenkiinto oli validoitu, piti seuraavaksi validoida voiko palvelun edes toteuttaa. Totesin, että sitä varten oli helpointa tehdä palvelusta minimaalinen versio. Toteutuksen aikataulutin näin:

  • Liittymislomake ja tietokanta piti saada pystytettyä käytännössä heti, jotta koekäyttäjät eivät ehdi unohtaa mistä on kyse ja kaikota. Se piti siis saada pystyyn samana päivänä.
  • Ensimmäisen muistutusmailin tarvitsi lähteä vasta liittymistä seuraavana päivänä. Tämän toiminnon toteuttaminen sai siis suosiolla jäädä seuraavaan päivään. Kukaan ei kaipaisi sitä heti kuitenkaan.
  • Muistutusmailien lähettämisen jälkeen piti varmistaa, että soittajilla oli soittolista. Eli piti pystyttää jotakin, josta call center näkee kenelle pitäisi soittaa ja millaisen tavoitteen kyseinen henkilö on jättänyt tekemättä. Onneksi ensimmäinen stiplu tuli vasta toisena päivänä, joten sain ylimääräisen päivän viimeisen osan rakentamiseen.

Näillä toimenpiteillä sain minimaalisen version palvelusta pyörimään. Koodi ei ollut kaunista ja bugeja löytyi toivottua enemmän. Samalla sain herätyksen siihen, kuinka oma ohjelmointityylini on jäänyt ajasta jälkeen. Mutta tarpeeksi paljon softaa syntyi, jotta palvelu pyöri. Sain siis validoitua, että palvelun pystyy rakentamaan. Ja testi eteni toiseen vaiheeseen.

Koekäyttöhalukkaiksi ilmoittautuneista vain yksi jätti aloituksen tekemättä, eli 9/10 sai palvelun itsenäisesti käyntiin.

Askel 3: Validoi  ajaako palvelu asiansa periaatteellisella tasolla

Sain heti tuoreeltaan pari palautetta ja muutaman bugiraportin koekäytön käynnistyttyä. Niiden jälkeen en jututtanut käyttäjiä hetkeen, vaan annoin pilotin rullata sellaisenaan.

Pilotin lähestyessä loppuaan aloin viestitellä ja soitella koekäyttäjille. Ensimmäinen palaute oli todella positiivinen ja ilahduin siitä. Sen jälkeen alkoi alamäki, eli palautteet kääntyivät reilusti skeptisemmäksi.

Olin tietysti pettynyt heikkoihin tuloksiin, koska olin tyypilliseen tapaan rakastunut omaan ideaani. Ensimmäisten kriittisten palautteiden jälkeen keskustelut tuntuivat jo helpommilta, koska olin saanut jalat takaisin maan kamaralle. Palautekeskusteluissa tuli paljon ideoita ja ajatuksia. Yksi käyttäjä kaipasi todistamisen pakkoa (esim. lataa kuva itsestäsi lenkillä), toinen positiivisempaa sävyä koko palveluun (”nyt meni negatiivisen kautta”) ja kolmas kannustavia tilastoja. Myös puhelujen osalta odotukset olivat olleet valmentavammassa otteessa.

Pilotin lopputulos oli, ettei idea ollut sellaisenaan riittävä. Siitä puuttuu jotakin. Nyt mietin millainen testi numero kaksi tulee olemaan. Toivottavasti kohta pääsen pohtimaan versiota kolme. Sitä odotellessa käteen on jo jäänyt aimo annos uutta tietoa ja hauska kokeilu.

Lopuksi

Halusin jakaa tämän tarinan esimerkkinä siitä, että tuote- tai palveluidean pilotointi voi olla hyvinkin helppoa ja nopeaa. Ensin testataan kiinnostus esim. Facebookissa. Sitten yksinkertainen versio pyörimään. Ja lopuksi analysoidaan palautteet.

Jos nyt pudistelet päätäsi ja mietit, että ”helppohan sinun on sanoa, kun itse pystyit koodaamaan tuon kasaan”, niin haluan esittää protestiäänen. Suunnittelin myös vaihtoehtoisen version toteutuksesta, jossa koko homma olisi pyörinyt Google Sheetsin ja Mailchimpin avulla. Silloin aikaa olisi mennyt suurin piirtein saman verran, mutta koodaamisen sijaan aika olisi kulunut tietojen manuaaliseen copy-pasteen. Mutta aikaa ja rahaa olisi kulunut juuri yhtä vähän.

Toimikoon tämä siis haastena sinulle, rakas blogini lukija. Kun seuraavan kerran saat idean mainiosta palvelusta, niin älä tyydy raapustelemaan paperille, vaan rakenna siitä jonkinlainen minimaalinen testi. Joko päädyt siihen, ettei idea ollutkaan ihan niin mahtava kuin miltä tuntui. Tai sitten päädyt siihen, että palvelu on pakko rakentaa loppuun asti, kun kerran käyttäjät ovat niin innoissaan jo hyvin ra’asta versiosta. Kävi kuinka vain, olet varmasti tyytyväinen siihen, että tuli kokeiltua.