Mokailemalla menestykseen

Franticin Tommi Pelkonen piti yrityksen tupaantuliaisissa puheenvuoron verkon nykytilasta ja trendeistä. Yhdeksi keskustelunaiheeksi nousi Facebookin vaikutus ihmisten tapaan katsoa maailmaa ja päättää tekemisistään.

Eräs yleisön edustaja kuvaili ilmiötä suurin piirtein näin:

Huomasin miettiväni kaikkea mahdollisena statuspäivityksenä. Tein asioita vain, jotta voisin kertoa niistä Facebookissa. Sitten tajusin, että minun täytyy lopettaa.

En kannusta ketään elämään sosiaalisen median palvelun kautta, mutta ajattelutavssa on myös jotakin perää. Olen pitkään ollut vakuuttunut siitä, että liiketoiminnassa (ja elämässä) kannattaa optimoida tarina-arvoa. Anna kun selitän tarkemmin.

Jos tekee niin tylsiä asioita, ettei niistä kannata kertoa asiakkailleen, ystävilleen tai puolisolleen, elää pirun tylsää elämää. Kuolinvuoteellaan ihmiset eivät kadu tekemisiään, vaan he tuppaavat katumaan sitä, minkä jättivät tekemättä. Eli sitä, missä olisi ollut potentiaalia hyväksi tarinaksi. Eivät he muuten muistaisi moista viimeisinä hetkinään.

Liiketoiminnallisesti tarkasteltuna tarinat ovat parasta markkinointia. Ne ovat parhaimmillaan opettavaista viihdettä, joka leviää muiden toimesta ilmaiseksi. Tarinat tekevät kertojastaan poikkeavan, eli mielenkiintoisen. Tämä puolestaan petaa sen seuraavan kaupan. Eikä haittaa, vaikka tarinankertoja mokailisi välillä, sillä eihän kukaan häneltä täydellisyyttä odottanutkaan.

Oikein kunnon mokat vasta kiinnostavia ovatkin. Niistä irtoaa tarina poikineen. Kuka jaksaa kuunnella konsultin menestystarinaa, jos vaihtoehto on rokkarin kootut kömmähdykset?

Ei siis kannata pelätä, että välillä tulee turpaan. Siitä saa mahtavan tarinan kerrottavaksi. Ja tarina poikii taas lisää hyvää.

 

Julkaissut Pär Österlund

Liiketoimintojen, asiakkuuksien ja tuotteiden kehittäjä. Entinen yrittäjä ja osa-aikainen tietokirjailija. Tarkemmin täällä.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Spämmin välttämiseksi: *