”Mielipiteet ovat omiani” ja muuta hätävarjelun liioittelua verkossa

Korporaatioissa taitetaan peistä asiantuntijoiden roolista sosiaalisessa mediassa. Saako työntekijä tviitata mielipiteen, joka sotii työnantajan virallista linjaa vastaan? Onko keskijohdon mielipide automaattisesti yrityksen virallinen linja?


Roberta Sena Lima via Compfight

Koko keskustelu tuntuu maalaisjärjellä ajateltuna tolkuttomalta. Jos Metson insinööri valittaa lähipubissa kavereilleen huonosta sorvista, sitä ei varmasti tulkita korkeimman johdon strategiseksi päätökseksi heikentää työvälineistöä. Mutta kun mielipiteen ilmaisee verkossa, siitä tehdään numero.

Nopeasti pohdittuna sanoisin, että työssäkäyvällä ihmisellä on kolme mahdollista roolia verkossa:

  1. Yrityksen edustaja (esim. yrityksen asioista viestivä toimitusjohtaja)
  2. Ammatillinen yksityishenkilö (esim. tekniikasta keskusteleva insinööri)
  3. Yksityishenkilö (esim. kissavideokuraattori)

Nämä roolit voi myös sekoittaa. 1 ja 2 sopivat kohtalaisen hyvin yhteen, samoin 2 ja 3. 1 ja 3 luovat vaikeamman yhdistelmän.

Jos olisin juristi, voisin ottaa tarkemmin kantaa siihen, kenen sanomisia voi pitää yrityksen virallisina kannanottoina. Itse en tulkitsisi ainakaan tavanomaisessa asiantuntijaroolissa työskentelevän henkilön sanomisia hänen työnantajansa kannanotoksi, ellei hän sitä itse nimenomaan sellaisena ilmaise. Toisaalta johtavassa asemassa työskentelevän mielipiteiden ja yrityksen virallisten linjausten erottaminen voi olla hankalaa.

Ammatillisessa roolissa viestivän sanomiset liitetään varmasti hänen edustamaansa yritykseen, vaikka ne olisivatkin hänen henkilökohtaisia ajatuksiaan. Siksi esimerkiksi Twitter-esittelyissä käytetyt ”mielipiteet ovat omiani” –merkinnät ovat yhtä tyhjänpäiväisiä kuin sähköposteihin liitetyt, yksipuoliset salassapitovelvoitteet.

Tarkastellaan millaisen riskin työntekijä ottaa viestimällä julkisesti. Marika Korkeamäki kirjoittaa aiheesta maisterintutkielmassaan näin:

”Mitään yleispäteviä sääntöjä siitä, milloin varoitus tai työ- tai virkasuhteen päättäminen voi tulla kyseeseen mediassa annettujen lausuntojen tai kirjoitusten vuoksi, ei voida antaa. Voidaan esittää vain joitain lähtökohtia ja pääsääntöjä. Pääsääntönä voitaisiin pitää sananvapautta ja oikeutta esittää arvostelua työnantajaa kohtaan mutta sananvapautta tulee käyttää asianmukaisesti. Varoitus- tai päättämisperusteena ei voi pääsääntöisesti olla mediassa asianmukaisesti esitetty lausunto tai kirjoitus.”

Eli kunhan asiantuntija muistaa puhua totta ja esittää asiansa asiallisesti, sen pitäisi olla lain näkökulmasta sallittua. Tietenkin kannattaa muistaa, ettei julkinen kritiikki aina paranna työntekijän asemaa organisaation sisällä. Kritiikin kohteilla ei ole tapana ilahtua.

Asialinjalla tviittaavan asiantuntijan puntti ei siis tutise, vaikka koko maailma näkee hänen viestinsä.

Julkaissut Pär Österlund

Liiketoimintojen, asiakkuuksien ja tuotteiden kehittäjä. Entinen yrittäjä ja osa-aikainen tietokirjailija. Tarkemmin täällä.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Spämmin välttämiseksi: *